Uutta vuotta odotellessa

Koirakavereilta kannattaisi opetella rentoutumisen taitoa. Pieniä nokosia silloin tällöin ja taas jaksaa.
Yritän opetella tätä, olen luonteeltani sellainen että aina pitää jotain puuhata, en vaan osaa oikein olla aloillaan.
Tämän vuoden puolella en laita enää uusia koruja tänne blogiin.

Keksin tammikuulle teeman: Kirpparituunaukset. Noita kirpputoriostoksia on kertynyt niin paljon joten teen niistä jokaiselle tammikuun päivälle yhden korun, näin sitä pysyy virkeänä :D
Ottakaapa oppia tästä rentoutumisen jalosta taidosta!

Välillä kännetään kylkeä ja uneksitaan kuono väristen.

Unimaailmassa juostaan kovaa vauhtia.

Pieni koira pitää maailmaa turvallisena paikkana , mikäs tässä on ollessa.

Toivotan näitten kuvien myötä Onnellista Uutta Vuotta kaikille blogiystävilleni!

Kiitos käynneistänne täällä, niin monet kommentit ovat ilahduttaneet, kannustaneet ja välillä jopa liikuttaneet kyyneliin saakka.

Tammikuussa sitten kirpputoriteemalla jatketaan :)

Kinkunsulattelukoruja

Moneen, moneen päivään en ole tehnyt yhtään korua. Laittanut vain ruokaa ja leiponut ja siivonnut kun olen töistä päässyt.
Nyt en voinut enää vastustaa kiusausta vaikka toinen vaihtoehto olisi ollut ihan mielenkiintoinen kirja.
Visakoivuriipukset olivatkin olleet unholassa pitkän aikaa, kaunista puuta.
Kokeilin kuparia seuraksi. Vihertävänsävyinen kivi on ryoliittia ja toisen muistelen olevan fossiilijaspista, voiko joku ystävällinen helmikamu oikaista jos olen väärässä.


Kuparilla jatketaan. Edelleen ryoliittia ja toisena suklaa-aventuriini.
Molemmat korut ovat pitkiä joten lukkoja ei tarvittu ollenkaan.
Nyt taidan mennä sen kirjan kimppuun kun koruntekovimma on tyydytetty :)

Joulukuu - kuukaudenkoru

Ajatelkaa miten lähellä joulu jo on mutta ei hätää, tehdään mitä ehditään :)
Lapsuudenkodin joulusiivoukset ja leipomiset olivat kyllä vailla vertaa. Kaikki siivottiin katosta lattiaan, matot ja verhot vaihdettiin ja voi sitä leipomusten määrää. Jos ajatellaan vaikkapa pikkkuleipiä pelkästään, oli kaneliässiä, lusikkaleipiä, pipareita tietysti, sellaisia viistoon leikattuja pikkuleipiä joitten päällä oli pähkinää ja vielä hiekkahentusia, mistähän syystä näin monenlaisia pikkuleipiä. Mutta, eipä se äiti mitenkään huonolla tuulella puuhaillut siinä laatikkoja ja muita jouluherkkuja paistellessaan.

Mielestäni jouluun kuuluvat punaiset puuhelmet, niissä on sellaista aitoa lämmintä tunnelmaa.
Huomaatteko muuten tuon possun joka yrittää piiloutua parhaansa mukaan puuhelmien sekaan.
Tästä tuli mieleeni muutaman vuoden takainen hampurilaisketjun mainos jossa possu kehoitti syömään toisen kotieläinrodun edustajaa. Yksi parhaimpia mainoksia kautta aikojen, siitähän tuli lähes syyllinen olo :)

Hyvää Joulun odotusta!

Itselle

Ennen tätä koruharrastusta en ollut koruihminen lainkaan. Korviksia en juurikaan voi pitää. Työssä ei voi pitää sormissa eikä ranteissa mitään, päiväksi otin sitten ne vihkisormukset työpuvun taskuun ja siinä se korujen käyttö oli.
Nyt on joka lähtöön kaulakoruja ja jokunen rannekorukin.

Tämä ihana helmi on Jane Myrskyn tekemä, jonka näin hänen blogissaan: Jane leikkii tulella.
Onneksi oli vielä vapaana. Kiitos vielä Jane :)
Tämä jää nyt ihan omaan käyttöön. En halunnut laittaa tähän mitään muuta kuin tuon samansävyisen organza- ja puuvillanauhan, niitä sitten kieputtelen miten haluan. Korjasin muuten tuon toisen puolen solmun mutta en viitsinyt ottaa enää uutta kuvaa.

Alussa oli kolme laavakivilaattaa...

Otsikko voi vaikuttaa vähän suuruudenhullulta luomiskertomuksen alulta mutta totuus on näinkin karu.
Olipa kerran kolme kookasta laavakivilaattaa, jotka olivat vain laatikon täytteenä, niin suuria kooltaankin etteivät istuneet juuri mihinkään muottiin. Eräänä päivänä päätin kesyttää ne ja yrittää tehdä niistä mahdollisimman erilaisia. Lehdet ovat lasilehtiä, tynnyrinmuotoisen kiven ostin mustan kiven nimellä ja uskallanko sanoa että punainen on akaattia.
Riipuksen kiinnitysratkaisu joka on ihan hatusta näyttää toimivan ihan hyvin.

Tässä versiossa kaikki on kookasta, nuo upeat isot kivet löysin toissa kesänä Tartosta, sellaisilta suurilta käsityöläismarkkinoilta.

Tämä on pitkä koru, metalli on hopeoitua kuparia. Tein tarkoituksella kieputukset hieman huolettomasti ja vähän taitamattomuuttanikin koska 1 mm hopeoitu kupari on vähän vaikeata saada kauniisti ( puhun vain omasta puolestani ).

Riipuksessa on tietääkseni papan serkku joka on muuttanut 1900-luvun alkupuolella Amerikkaan. Mietin korua tehdessäni että voisi olla ihan mahdollista että joku kaukainen sukulainen tuolla Atlantin toisella puolella eksyisi tänne blogiin ja tunnistaa kuvasta suvun esiäidin. Tulostin kuvan valokuvasta ihan tavallisella tulostimella, kuva oli sävyltään ruskeahko mutta lakan levittämisen jälkeen ilmestyi vihreä sävy jonka takia laitoin nuo viherävät ruusut.

Alussa oli kolme laavakivilaattaa...

Loputkin lusikkariipukset

Tein tässä iltapäivän aikana nämä loputkin kolme lusikkakorua valmiiksi, koska ne kiusasivat tuossa koko ajan : ) Jossain vaiheessa, vähän myöhemmin, teen kyllä lisääkin uusia malleja oli tämä sen verran mukavaa aivovoimistelua.

Myyty

Puhdistin vähän sitä patinaa jonka olin jättänyt, pääsevät nuo swarovskit erottumaan lusikasta vähän paremmin. Lisäksi katedraalihelmiä ja korumetalleja. Tämä lusikka on varmastikin alpakkaa joten laitoin tosiaan mukaan ihan korumetalleja.

Myyty

Tässä sudenkorentokorussa on kyaniittia ja korumetalleja. Ajattelin itsenäisyyspäiväkoruksi mutta sopii kesällä myös farkkukoruksi, joten hyvin monikäyttöinen : )

Myyty
Tätä korua pidän yhtenä kauneimmista joita olen tehnyt, kuva ei kerro noitten helmien hohdetta ja sitä miten hyvin tuo riipus sulautuu helmien sävyyn.
Metallit ovat hopeaa. Välissä on Oili-ketjun voiko sen sanoa ruusukkeita, jotka antavat korulle keveämmän ilmeen. Kokeilin ensin ihan pelkkiä helmiä.

Nyt on pakko alkaa ahertaa joulukortteja, keksin jo onneksi mallinkin.
Mukavaa viikonvaihdetta kaikille helmiystäville!

Minea

Ruusuja, ruusuja, runsain mitoin ruusuja.
Vähän kerrassaan lusikkariipukset pääsevät koruiksi. Kullan sävyyn olikin vaikea keksiä sopivan sävyisiä kumppaneita. Olemassa olevista makeanvedenhelmistäkään en löytänyt, kun olisin halunnut tehdä oikein naisellisen korun.
Päädyin vuorikristalliruusuihin, kiinalaisen kristalliin ja hopeaan.

Kirpparilöydöt XIV

Käväisin tänään FIDA:n kirppiksellä tuolla naapurikaupungissa.
Löysin ensin kahdella puolella eurolla tuon valkoisen maljakon. Ajattelin että se olisi nätti kieloille kun on tuollainen kapeahko ja ja reunoistaan laskeutuva.
Seuraavaksi osui silmiin pieni taulu ripustuksella, se ei pääse seinälle vaan löysin sille paikan pitsien viereen pöydälle, ihana kuviointi. Nämä ostokset olivat kolme ja puoli euroa.
Tässäkö tämä nyt oli, ajattelin ja siirryin maksamaan. Tiskillä tai oikeastaan sen tiskin lasin alla oli iloinen yllätys, siellähän olikin vaikka mitä. Sain kolme matalaa puista laatikkoa siihen eteeni tutkittavaksi. Kirppiskiertäjän toiveuni :)
Tuo suurin kiviriipus oli euro ja viisikymmentä, kaikki muut maksoivat euron siis korvispari myös.

Nämä kaikki siis tuunailuun. Isot korvikset ovat jotain virkattua ja tärkättyä, ajattelin siirtää niihin jonkin kuvan.

Messinkiosat korviksista joihinkin vintage-henkisiin koruihin. Kyllä nuo puisetkin kolmiot ja puuhelmet paikkansa löytävät. Ovatkohan nuo helmet simpukkaa, eivät ne ainakaan muovia ole. Siinä on neljät erilliset ihan samanlaiset lyhyet helminauhat.

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, sievästi maalattu pieni sydän.

Tämän kasan jokainen tuote tai tuotepari lähti eurolla.

Hiphopparin lahja tyttöystävälle

Eilisistä lusikkariipuksista syntyi ensimmäinen koru. On sanottu kerran jos toisenkin että tässä olisi kiva ihan pelkkä nahkanauha. Niin olisi varmasti tässäkin korussa mutta kun vaan haluan tehdä jotain runsaanpaa.Myyty
Tämän korun pohjaksi kuvittelin että millaisen korun hiphopparipoika ostaisi vaatetusalan artesaaniksi opiskelevalle tyttöystävälleen.

He ovat kierrelleet viikonloppuisin yhdessä kirpputoreja kun tyttö on etsinyt itselleen tuunattavia vaatteita, samalla ihastellut mummolan aarteita joita ei raaski ostaa pelkällä opiskelijabudjetilla.

Poika näki tässä korussa pilkahduksen mummolan aarteista.

Lusikkakoruja

Lusikkakorukurssit ovat täällä kovasti suosittuja. Varasin kauan sitten paikan tälle iltakurssille, enkä mahtunut ensimmäiselle mutta onneksi järjestettiin toinen.
Viime kesänä onnekseni löysin näitä lusikoita aika mukavasti kirpputoreilta, nyt seuraavaksi mietintään miten sitten lusikanvarret käytetään.
Kurssi oli siis tänä iltana ja olen niin innostunut tästä tuunailusta.
Sain tehtyä kaikki "pohjatyöt", porailut ja hionnat kurssilla. Kotona jatkoin loppuun asti kun laitoin nämä koristelut.

Nämä lusikat eivät todellisuudessa ole ihan näin pyöreitä, tosin kyllä tavallista enemmän pyöreämuotoisia. Kuvakulma kuitenkin vähän vääristää.
Tuohon vasemmalla olevaan yritin pyöritellä ruusuja joten se sai myös ruusun koristeekseen.
Seuraavassa kokeilin kiemurrella ja keskelle löytyi upeakiiltoinen makeanvedenhelmi.
Oikealla olevasta hioin kaiken kultauksen pois ja reikiä syntyi harjoittelumielessä muutamia :) Siinä leijuu yksi suosikkiriipuksistani, pieni sudenkorento.
Riippuvat osat näyttävät kevyemmiltä kun koru on pystymmässä. Tuo dremelin käyttö vaatii kyllä lisää harjoittelua jotta saa vakaan käden.

Tässä korvisparissa kokeilin kirjainten punsselointia, en vielä tohtinutkaan yrittää mitään tekstiä kun tämäkin asia oli kokeilussa ensimmäistä kertaa. Se on nyt hankittava punsselointivälineet :)

Tässä vielä lopuksi pari kokeilua. Hioin vasemmanpuoleisen tuollaiseksi harjatun näköiseksi ja laitoin sitten samanhenkisen hopeasydämen.
Oikeanpuoleisesta yritin tehdä vähän hevinpää. En puhdistanut patinoitunutta mitenkään, vähän vain naarmutin, porasin reikiä ympäriinsä ja laitoin reikiin nuo hopealenkit. Sitten pari swarovskin kristallia roikkumaan. Poraamista piti vähän harjoitella, joten tuossa hevimmässä ne ovat toisella puolella ihan liian reunassa.

Kyllä piristää tällainen uuden oppiminen

Ihan omatekemät

Liityin Kivi- ja koruharrastajiin oppiakseni uusia asioita lähinnä hopean työstöön liittyen.
Aloitimme korupiikeistä ja korvakorukoukuista.
Sitten olikin jo aika siirtyä tekemään sormusta. Olen loppujen lopuksi ihan yllättynyt että näistä kolmesta kappaleesta...

..... tuli ihan pidettävä sormus. Kivi on jade nefrite, niin mieluisa väri kuin olla vaan voi. Myönnän kyllä moukaroineeni aika voimalla noita kappaleita mutta loppujen lopuksi saumoja ei näy ja ihan pyöreät muodot sain. Ihan sormusmainen kappale.

Vähän pitää kuitenkin ujostella ja jättää tuonne vähän kauemmaksi katsottavaksi.

Seuraavaksi oli tarkoitus opetella patinointia ja erilaisia pintakäsittelyjä.

Valitsin riipuksen työn alle. Tarkoitus oli kuvata viimaa ja rakeita ja siihen jäinen oksa jossa roikkuisi pari vuorikristallisirua.

Mutta ei siitä viimaa tullut, vaan tuli kesäheiniä tuulessa ja ehkäpä tuo kukkanen haluaa olla kielo.
Olisin halunnut hennomman varren tuohon päälle mutta sen kiinnitys ei onnistunut ja piti laittaa paksumpi lanka. Sitten patinoin noita kuopan pohjia ja seuraavaksi yritin saada niitä vähemmäksi.
Mitä sitten opin tästä?

Se mitä näkee sielunsa silmin, niin sitä ei välttämättä voi toteuttaa vaan jossain tulevat aina rajat vastaa. Mutta olen niin onnellinen näistä opeista:)

Suolampi

Tuolla jokunen aika taakseppäin tein samantapaisesta akaattilätkästä Vuoristopuron.
Sain tilattua näitä kiviä vähän lisää ja voin taas jatkaa tällä vesiteemalla. Tykkään tästä kivestä tosi paljon, ei haittaa pienet rosot, tuovat sopivasti särmää, samoin nuo isot fluoriittinugetit vai mitä lohkareita ne nyt ovatkaan. Tämän korun vesiteemanimi voisi olla vaikkapa Suolampi. Hyvin tummavetinen pieni lampi jonka rannalla kasvaa vain yksi kitukasvuinen käkkärämänty.

Apatiittisiruja, akaattia, fluoriittia, vuorikristallia, kyaniittia ja hopeaa.

Tein tätä ihan koko iltapäivän, vailla minkään valtakunnan suunnitelmaa. Otin vähän kaikkea, kauhalla, lusikalla, veitsenkärjellinen, hippunen ja laitetaan vielä yksi rippunen ja siitähän se syntyi.

Kaikella lämmöllä, vähän omituinen otus :)

Muusa

Tämän kuvan henkilön voisin kuvitella taiteilijan muusana.
Siinä lähettyvillä hiljaa istumassa lukien tai tekemässä jotain ruusukuvioista ristipistotyötä. Luomassa kodikasta ja rauhallista tunnelmaa, jotta taiteilijan on helppo keskittyä työhönsä.

Myyty

Tällaista tällä kertaa. Lasihelmiä ja korumetallia.
Olen joskus varmasti sanonutkin että olen vähän liiankin symmetrisesti ajatteleva. Nyt yritin tehdä sitten epäsymmetristä.
Tavarat menevät helposti pituusjärjestykseen jos mahdollista ja siirtelen niitä kolmea esinettä sentin sinne, toisen tänne kunnes olen tyytyväinen. Mutta en kyllä myönnä että vaadin sitä toisilta, eikä toisten epäjärjestys häiritse.

Autoilevat naiset

En muista kyllä ollenkaan mistä otin tämän kuvan joten kuvan leidit voivat yhtä hyvin olla vaikkapa luisteleviakin naisia. Valitettavasti eturivin karvahattupäät jäivät kuvasta pois mutta kuva oli mielestäni sen verran mukava että laitoin nyt näin vähän operoituna.

Myyty

Niin jostain syystä ajattelin nämä henkilöt ehkä ensimmäisinä autoilevina naisina. Joten koruun piti sitten laittaa vähän kumia kulutettavaksi. Kivirondellit ovat raita-akaattia. Taivutin hieman kaareviksi näitä rondelliosia, istuvat kaulalla paremmin kuin kuvassa.

Etsin vähän tietoa Suomen ensimmäisistä naisautoilijoista. Ensimmäinen omalla autollaan ajanut oli opettaja Helmi Tenge'n. Todennäköisesti 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Ajankohtaisena asiana vielä, hän on pannut alulle naisten Joulumessut 1922

Lapsuusajan haaste

Tarkennuspisteen Manteli heitti tämän haasteen kiitos vaan! Ihan innostuinkin muistelemaan.

Kuvassa olen noin kaksi ja puolivuotias, äiti kertoi että mekko oli pakattu johonkin rasiaan kuvaamoon mennessä ja siitä nuo laskokset hihoissa.

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen - Mikä sinusta tulee isona?

Olin kuulemma ihan pienennä aikonut satutädiksi. Olin ujo lapsi mutta kun tilanne oli ollut tuttu ja turvallinen kerroin kaikenlaisia mielikuvitusjuttuja. Sitä on ilmeisesti sanottu että taidat olla satutäti. Isompana tulivat kampaaja ja puutarhanhoitaja.

2. Mitkä olivat sarjakuvien / piirrettyjen lemppareitasi?

Nyt kun jouduin miettimän tätä huomasin etten pienenä koskaan tykännyt sarjakuvista enkä piirretyistä. Sen takia kai koska niistä yleensä puuttuvat kauniit värit!

3. Lempileikkejäsi?

Kasvoin kolme vuotta nuoremman veljen kanssa. Maalaislapsina olimme paljon ulkona, hiihdimme, uimme, retkeilimme metsissä. Omia juttuja olivat paperinukkeleikit. Suunnittelin nukeille vaatteita. Muistan vielä selvästi sen laatikon missä näitä nukkeja säilytin, jokaisen vaatteenkin takana oli nimi kelle se kuului.
Meille kotiin tuli Anttilan kuvasto joka oli lasten mielestä aarreaitta, veljen kanssa sitä selailimme ja joka sivulta piti valita yksi asia. Välillä tuli kinaa kun veli ei olisi halunnut ottaa naisten juttuja, mutta kun piti :)

4. Parhaat synttärisi ja miksi?

Mikään synttäri ei nyt nouse ylitse muitten. Aina oli mukavaa kun koulukaverit tulivat kylään juhlimaan.

5. Mistä urheilusta pidit / harrastit?

Olen ollut hyvä yleisurheilussa. Suhteellisen pitkäsäärisenä pärjäsin korkeushypyssä, pituushypyssä ja 60-metrin juoksu sujui myös hyvin. Opettaja yritti kovasti kannustaa jatkamaan. Hiihdin myös koulujen välisisä kilpailuissa. Muistan vieläkin sen "veren maun" suussa.

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi?

Ihan lapsuudesta ei ole jäänyt ketään erityisesti mieleen. Kotimaisista ensimmäinen taisi olla Irwin sitten tuli Kirka joka pysyikin kauan idolina. Ulkomaisista ehkä päällimmäisinä Jimi Hendrix, Wilson Picket , CCR ja niitä oli sitten teini-iässä paljonkin.

7. Paras joululahjasi / muu lahja

Kaksi joulua on jäänyt erityisesti mieleen. Olin ehkä 6 - 7 vuotias kun rakas unimollamaija katosi noin vain. Sitten se tuli joulupaketissa takaisin, nukella oli tuttu vartalo mutta pää oli vaihdettu uuteen selaiseen kovaan nukenpäähän enkä enää koskaan ottanut sitä nukkea yöllä viereen.

Toinen joulu joka on jäänyt erityisesti mieleen. Meillä oli skotlanninpaimenkoira, tuttavallisemmin lassie joka katosi kuusenhakumatkalla. Se oli poissa kolme päivää ja siinä itkeä tihrustimme melkein koko perhe. Ajattelin että voisin vaihtaa kaikki lahjat siihen että koira tulisi takaisin. Ja tulihan se, juuri jouluaattona, väsyneenä ja nälissään. Se oli oikeasti paras lahja.
Siihen aikaan isän- että äidinpuolen suvut lähettivät toisilleen lahjapaketteja, laskeskelin että äiti laittoi 6 pakettia / lahjalaatikkoa postiin ja sama määrä tuli tietenkin meille. Helsingin kummilta tuli aina takuuvarma satukirja. Mukavia muistoja on myös omista lahjanostoreissuista, isä antoi joululahjarahaa ja kävimme veljen kanssa lähikaupasta ostamassa kaikille pienet paketit, veli oli sillävälin ulkona kun ostin hänelle ja päinvastoin. Mummolle teki mieli ostaa aina jotain ihanaa ja kaunista.

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et ole vielä tehnyt.

Olisin toivonut isompaa perhettä. Muuten kyllä asiat ovat toteutuneet päääpiirteittäin aika hyvin. Se 16- vuotiaan teinitytön unelma ajaa moottoripyörällä toteutui viime kesänä. Ja toivottavasti vielä monena kesänä edessäpäinkin.


Taidanpa heittää haasteen eteenpäin ampiine ole hyvä!

Kohtalokas matka

Muistatteko miestä joka syksyllä vielä etsi itseään, kuljeskeli niitä omia polkujaan, kulutti niitä bootsien pohjia.
Hän lähti viime lokakuussa edulliselle peruutuslennolle Mexicoon. Kulutti aikaansa kiertelemällä opastetulla kierroksella Antropologisessa museossa tutustumassa meksikon intiaanikulttuureihin.
Oppaana kierroksella oli hieman Frida Kahloa muistuttava arkeologiaa opiskeleva miellyttävä tyttö, jolla ei nyt juuri sinä iltana ollut mitään suunniteltua menoa.
Nyt vaikuttaa siltä että matkalla oli tarkoituksensa.
Korussa on maisemajaspista, kyaniittia, vähän laavakiveä ja kupareita.

Tämä oli ensimmäinen lahja tapaamisen muistoksi. Akaattirondelleja, savukvartsia rondelleina sekä pyöreänä ja kupareita.

Settiin kuuluvat myös nämä korvakorut.

Metsänkeijun vihkikoru

Uppoudutaan vähän satumaailmaan, joskus se on ihan hyväksi :)
Tämä on nuoren sievän metsänkeijun vihkikoru, käytössä jo kolmannessa sukupolvessa joten voidaan puhua perintökorusta.Myyty Kuvitelkaa pieni siro keiju ohuessa, kevyesti liehuvassa lavendelinsävyisessä vihkipuvussaan. Puku ulottuu juuri pohkeen alapuolelle. Sievissä keijunjaloissaan hänellä on samansävyiset aivan ohuen ohuesta nahasta tehdyt ballerinat joihin kuuluvat nilkan ympärille sidottavat harsomaiset organzanauhat.
Korvakoruja en tehnyt lainkaan, koska keijumorsian on kuuluisa erityisen kauniista suipoista korvistaan joiden kauneutta eivät kauneimmatkaan korvakorut pystyisi voittamaan.
Kädessään hän pitää kissankäpälistä ja valkoisista harsokukista solmittua kimppua.

Onpa siitä aikaa kun keksin tälläisia kotikutoisia tarinoita. Mutta joka ilta, silloin kun tytär oli pieni, ehkä noin kolmen vuoden aikana kerroin tyttärelle sepittämiäni pieniä satuja, sen kirjasta luetun sadun tai tarinan lisäksi. Välillä siinä olikin keksimistä kun yritin ujuttaa mukaan aina jonkinlaisen opetuksen tai jonkin idean poikasen :)

Merit

Näitä käsintehtyjä helmiä olen säästellyt pitkän aikaa, tiedän vain tekijän etunimen joka on Anne, ostin nämä hänen ystävättäreltään.
Valitettavasti kuvasta eivät erotu ihanat kullanväriset pilkut. Jollain tavalla nämä tuovat mieleen avaruuden, yötaivaan ja tähtikuviot.

Seurana kullansävyisiä epäsäänöllisiä mv.helmiä ja swarovskin kristalleja.

Kuva on kirjasta Sinuhe egyptiläinen. Luin kirjan joskus noin 20-vuotiaana ja muistan lukeneeni sen suurinpiirtein tauotta, syömättä ja juomatta. Nyt ajattelin lukea uudestaan, katsotaan onko se tänä päivänä yhtä suuri lukuelämys kun vuosia on välissä reilusti yli tuplaten.

Alexandra

Viimekertaisen kirpputorikierroksen löytö, tämä romanttinen rintaneula, pääsi pääosaan.
Tämä ei mielestäni vaatinut mitään muuta kuin nämä mustan akaatin seurakseen. Kokeilin ensin puhtaan punaista korallia mutta se veikin yllättävän paljon huomiota tältä riipukselta. Ripustuksen ratkaisin sitten näin yksinkertaisesti, tummutin vähän hopeaosia ja laitoin vain vaijerinsuojan yhdistämään riipuksen nauhaan. Kaulassa kiinnitystä ei juurikaan huomaa, koru näytää jotenkin leijuvalta siinä paikoillaan ollessaan.

Muoviromantiikkaa

Kuullostiko otsikko hurjalta?
En väheksy, en sitten minkäänlaisia materiaaleja, muovi kelpaa siinä kuin muutkin. Muovista tosin voisi tässä tapauksessa käyttää kyllä sanaa akryyli.
Tykäsin ihan valtavasti näistä lucite-kukkasista kun nämä kotiutuivat joskus jo keväällä, näissä on jotain herkkyyttä vaikka eivät ihan pieniä olekkaan. Keskustaksi laitoin helmihatun. Väri taitaa olla petrooli joka sopii mielestäni kuparin kanssa ihan hyvin.Myyty Sitä rakastamaani vintagehenkeähän yritin tähän hakea ja mielestäni löysinkin. Kiinnitys ketjuun oli vähän kinkkistä mutta onnistui korupiikeillä ja ilkeän kyllä näyttää korua toiseltakin puolelta.

Sitten toinen samansävyinen koru ikäänkuin vähän vaatimattomammaksi seuralaiseksi.

Tällä kertaa tein pitkiä molemmista, harvinaista kyllä. Lasihelmiä, kupareita ja akryylirinkula.

Olen tässä toipilaana parisen viikkoa joten täältä voi tulla koruja vähän tiiviinpään tahtiin kun ei oikein mitään raskaanpia puuhia voi tehdä, kuten esimerkiksi nostella painoja :D

Marraskuu - kuukaudenkoru

Tämä kuukaudenkoru ei kuvaa kuukautta oikeastaan samalla tavalla kuin muut joissa olen yritänyt väreillä saada vuodenaikaa näkyviin. Marraskuun kuten maaliskuunkin miellän violetiksi, marraskuun violetti on aika harmaasävyistä.
Halusin tehdä tästä sellaisen toivomus-korun.
Toivon että pian tulisi kerros kaunista pehmeää lunta, kaikille sopiva kerros:) ja sitten vielä luonnonjäitä että retkiluistelijat voisivat nautiskella kerrankin. Vähän ristiriitainen toive, kun sitä luntahan tulee tietysti sinne jäällekkin. Myyty

Korussa on suuria ihania mv-helmiä, vuorikristallisiruja ja hopeaa. Korussa lukko asettuu oikean solisluun tietämille. En vieläkään ole opetellut silkkiin sitomista, asia on kyllä ollut sulatteluvaiheessa, mutta kun luonne vaatii nopeammin valmistuvaa ja siinä olisi luultavasti niin paljon "eikua". Tämä koruhan olisi kaunis ihan pelkillä mv-helmillä silkkiin sidottuna.

Nyt tähän koruiluun tulee pieni tauko kun menen sairaalaan osastotoimenpiteeseen. Toivottavasti kirurgi on huolellinen eikä osu mielikuvitukseen eikä värisilmään, niin pääsen sitten taas puuhastelemaan.

Pikkujoulun pikkusievä koru

Iloista pikkujoulun aikaa kaikille juhlijoille!
Onkohan näin että pikkujouluja innostutaan jälleen järjestelemään, tuntui että välillä olisi ollut vähän hiljaisenpaakin.Myyty Helmet ovat ihan helmiäishelmiä. Näistä löytyy välillä uskomattoman hienoja sävyjä, tykkään ihan sävyjen takia.
Samaa värimaailmaa oleva hopeafoliosydän löysi tästä keskeltä paikkansa, lisäksi korumetalleja ja sydämellisyyttä vielä lisätään lukolla.

Tämän kuvauksessa onnistuin jo paremmin siinä teltassa, lisäksi päätin samalla opetella kuvaamaan järkkärillä joka on ollut vähän syrjässä kun en ole oikein tullut sinuiksi sen kanssa.

Neuvotteleva virkanainen

Tämän korun kaikki materiaalit kupareita lukuunottamatta ovat kirpputorilöytöjä.
Tuo riipus joka kuvaa neuvotteluissa uskottavuutta antavaa solmiota on korvisparin toinen osapuoli. Sain tänään postissa valokuvausteltan ja tämä kuva on ensimmäinen sen avulla otettu, paljon on vielä harjoiteltavaa edessä. Nyt täytyisi sitten keksiä sopiva valonlähde kuvaukseen joka antaisi sopivan sävyistä valoa yläpuolelta.

Sammalmetsän korulaatikosta....

Jostain syystä nämä helmet viehättävät ihan valtavasti. Harmi vaaan kun en löytänyt kuin yhden nauhan ja siitäpä syystä juuri säästelen näitä vähäsen siis hilloan :) Yhden korun vielä taidan saada, tosin jäljellä olevissa helmissä on aika paljon vaaleita värejä.
Vihreä ja kupari yhdessä ovat ehdottomasti suurimpia suosikkejani. Ne vaan natsaavat niin hyvin yhteen.

Myyty

Ehdin kuvaamaan luonnonvalossa ja sain akaattien oikeat sävyt ja jopa kiillon näkyviin, aiemmassa korussa ne asiat jäivät puuttumaan.

Syökää tyrniä

Nyt piti ottaa sympatia-avuksi tuo paksusarvilampaan karitsa kun tämä kotuntekovimma on jäänyt tyttären muuttoremontin jalkoihin eikä oikein mitään ole syntynyt.
Eilen tein tämän tyrnimarjakorun. Kaikki osaset ovat lasihelmiä. Etsin juuri tietoa tyrnistä, sehän on varsinainen terveyspommi. Muistelen että kolme marjaa päivässä riittäisi, siitä en kyllä löytänyt mitään tietoa.
Tuo otsikko palauttaa mieleen vieläkin mielestäni yhden parhaimmista mainoksista jossa possuparka kehoittaa joulun alla syömään kanaa. Toinen joka on jäänyt mieleeni taisi olla muuten ensimmäinen "Meidän äiti tekee teidän äitien ruoat"- mainos. Siinä se pieni tyttö oli niin luonteva ja uskottava.

Sammalmetsän ensilumi

Teki mieli tehdä vähän työläänpää mutta ihan sopivasti kuitenkin, kun nuo hartijat ovat aika tukossa.
Teki mieli tehdä jotain "metsäistä". Löysin Viipurin kauppahallista nuo vihreäsävyiset etuosan helmet, nimeä en tiedä, lisäksi howliittia ja akaattia, siruhelmen nimeä en taas tiedä.

Myyty

Harjoittelin parisen tuntia sisäkuvausta. Ulkovalossa ei enää ehdi kuvaamaan työpäivän jälkeen ja haluaisin kuvata tietysti viikollakin. Väsäilin vaikka minkälaista kuvaustelttaa, lähinnä siirtelin kolmea valkoista levyä eri asentoihin ja kääntelin niitten yläpuolella olevia lamppuja. taidanpa rakennella jonkinlaisen kiinteän version kunhan oivallan miten ja mistä se valo tulee parhaiten.

Tuo kuvausalusta oli työpöydältä tempaistu suttupaperi. Kun muutama kuva onnistui mielestäni ihan kohtuullisesti en ottanutkaan enää uusia ja tausta sai jäädä tällä kertaa tuollaiseksi.

Kirpparilöydöt XIII

Pitkästä aikaa kävin kirpparilla tai oikeastaan SPR:n Kontissa.
Siellä oli hinnoittelija ollut erityisen asikasystävällisellä tuulella, joten ostinkin tällä kertaa reilusti. Ihanaa tuunattavaa, purkuun ja uusiksi.

Mielestäni hauska tuo värjätyistä auringonkukansiemenistä tehty rintakoru. Puiset rintaneulat haluavat varmasti päästä puuhelmien seuraksi kaulakoruun. Mitähän tuosta nahkaisesta saisi, vähän vaikeasti sovellettava. Rannekorunkin palasten muoto voi olla vähän hankala kaulakoruun. Tuumaillaan ja tuunaillaan.
Väliin tällainen kirpparituunaus myös.
Ostin talvella helmetin kirpparilta noita huopapalleroita ja sitten myöhemmin löysin tuota kudosputkea parin metrin verran. Laitetaanpa yhteen ensin nauhan päät sitten huopapallerot mukaan. Kiinitin ne korupiikeillä nauhaan, uppoavat sen verran hyvin huopaan etteivät pistä eivätkä paina,eivätkä juuri näykkään.
Olen villalle allerginen ja kun sovittelin moninko kerroin tämä on näytttävin niin sitten raavin ja raavin vielä lisääkin. Paras on nelinkerroin neuleen kanssa:)
Ja lisää vielä löytöjä,samasta tangosta edelleen. Kuvitelkaa kaikki rintaneulat olivat vain 50 snt kappale. Helmet euron tai pari.

Tuo ruskea kaulakoru taisi olla se turhin ostos, mutta kun villiinnyin:)

Onkohan tuossa filigriaanirintakorussa kuukiveä vaiko jotain synteettistä, kaunis valontaitto kuitenkin. Maalatut ovat aivan ihania, taitavat saada ainakin korallia seurakseen. Tuo vihreä kivi on hienosti upotettu kehykseensä, kiveksi ajattelin kun on niin painava. Ja Kalevalan Koru viidelläkymmenellä sentillä, takana on leimat. Sitä vain mietin voiko sen laittaa riipukseksi kivihelmien kanssa.

Onko se jo ovella

Eihän se toki vielä ole mutta voihan sitä jo alkaa vähän fiilistelemään :)
Myyty

Totean tähän ihan aluksi että onpa puhdas punainen vaikea kuvattava.

Näille messinginvärisille isoille helmihatuille oli vaikea löytää kaveria, kokeilin puuhelmiä jos jonkin värisiä ja kokoisiakin, aina liian pieniä. Nuo upeat isot huopapallerotkin etsivät samaan aikaan paikkaansa. Mikä iloinen kohtaaminen:) Messinkihelmihatut olivat juuri sopivankokoisia huopapalleroitten pulleroiseen päähän. Vähän mietin kuitenkin sitä voiko laittaa tällaista ihanaa luonnonkuitua ja kovaa messinkiä samaan koruun. Väleihin laitoin korallihelmiä ja messinkipalloja.

Transylvanian ruusutarhat

Jatketaanpa vähän samalla värimaailmalla kuin edellisessäkin. En osaa kertoa teille mitä ovat nämä kauniit ovaalit helmet. Turkoosi vastaavakuvioinen taitaa olla howliittia mutta ovatko nämä? Löytyivät Viipurin kauppahallista ja vain tämä yksi nauhallinen.Myyty
Korun nimi tuo varmastikin monelle mieleen mustaviittaiset, valkohampaiset ja vuorilla linnassa asuvat, öisin liikkuvat henkilöt. Joskus hain jännitystä elämääni lukemalla ja katselemalla näitä vampyyri-tarinoita.
Helmien kuviointi toi mieleen ruusutarhat ja näillä mustilla/tummilla helmillä koin saavani tähän vähän, en nyt sanois synkkyyttä mutta vähän ainakin mystisyyttä.

Väleissä hematiittisiruja.