Väri-iloittelua

Ihastuin vuosi sitten puuhelmiin ja tilasin niitä useamman kokoisia sekä monen värisiä.
Taitavathan puuhelmet olla suosiossa tänä kesänäkin.
 Iloittelin vähän väreillä.

Kimallusta

Kimallusta kaulaan. Tykkäsin naistä molemmista helmistä, vaikken välttämättä olekkaan mikään kimalluksen ystävä. Ihan erityisesti tykkäsin noista kirkkaista.. Katedraalihelmissä ihastuin väriin se on  mielestäni erittäin kaunis, vedenvihreä sävy.

                                                        Kieputtelin hopeoituun kupariin.

                                           Mukavia kevätpäiviä kaikille täällä vieraileville!

Romanttisen tytön korurasiasta

Mennään vähän romanttisemmalla linjalla.
 Kukat ovat aina kiehtoneen korun osina, varsinkin ruusut. Vaikkakaan en ensimmäisenä ruusuja kotiini ostaisi.

 Nuo kivet näyttävät mielestäni lukemattomilta kirjoilta, ajattelinkin että tämän korun  omistaisi herkkä runotyttö.
Onko muuten tämän päivän maailmassa herkkiä runotyttöjä!

 Voisihan tämäkin olla hänen korunsa, olettaen että se runotyttö löytyy.
Ihastuin jotenkin ruskean ja vaaleanpunaisen liittoon. Kuparin sävyt tuntuivat sitovan tämän liiton. Tykkään valtavasti tästä vintagelangan sävystä, mutta tämä on hiukan liian pehmeää. Kieputukset taipuvat aika herkästi.

Pieni korunteon kipinä elää :)

Hillat

Laitetaan heti perään tämä toinenkin vastavalmistunut, kolmatta en onnistunut kuvaamaan.
Tämä riipuksen tein lasityökurssilla, tästä taitaa olla jo reippaasti yli vuosi. Se oli sellainen viikonlopun kurssi, erittäin mielenkiintoinen.
Lasin leikkaaminen oli ensikertalaiselle vähän vaikeaa, ehkä pelottavaakin, no en haavoittunut millään lailla. Kaikki muu olikin mukavaa.

 Siruhelmet ovat prehniittiä. Hassua, ei sitä pääse näistä, voiko korunteossa sanoa, tavoistaan. Tämä näyttää niin tutulta, että voipi olla joku samanlainen aiemminkin tehty, tai kaksikin. Laitoin ketjut tuomaan ilmeikkyyttä. Toinen myötäilee nauhaa ja toinen on vähän yläpuolella.

 Mutta riipus on uniikki  :)
 En tässä vaiheessa ymmärtänyt ollenkaan miten tuo sirumurska tuolla läpinäkyvien lasien välissä tulee uunissa käyttäytymään. Enkä kyllä ymmärrä vieläkään! Ja se tekeekin tästä asiasta mielenkiintoisen.
Yllätyin kun tekemäni riipukset tulivat uunista. Nehän olivat selvästi kuin suoraan pohjoisen hillasoilta. Meilläpäin marjaa kutsutaan lakaksi, mutta tässä korun nimenä ja vielä monikossa, se olisi johdatellut rautakaupan maaliosastolle.

Iida

Miksiköhän tämän korun nimeksi tuli Iida, se vain tuli ensin mieleeni.
Pitkästä, pitkästä aikaa sain korun tehtyä  Sain jopa kolme uutta aikaiseksi ja oli aika kivaakin, oikeastaan tosi kivaa. Mutta jos mikä oli vaikeaa, niin kuvaaminen :)

 Availin aika monta laatikkoa, ennenkuin pääsin jutun juonesta kiinni.
Olen harmaitten sävyjen ystävä, harmaa on kaunis rauhallinen sävy, eikä mielestäni ollenkaan tylsä eikä arkinen.

 Metalli on  korumetallia. Enkä vieläkään hallitse ihan täydellisesti tuota kieputtelua, mutta olkaa niinkuin ette huomaisikaan :)
Rakastan edelleenkin laavakiveä, sen ihanaa rosoisuutta! Nämä materiaalimieltymykset ja värimaailman mieltymykset välillä vaihtuvat, mutta jotkut asiat vaan pysyvät, luovat turvallisuutta.

Ihmettelen kovasti miten täällä hiljaisuutta viettäneessä blogissa käy niin paljon ulkomaalaisia. Erityisesti amerikkalaisia, mutta myös mitä eksoottisimmista maista vierailijoita. On tämä nettimaailma ihmeellinen :)

Turkoosia

Tämän hiljaiselon aikana on ehtinyt vähän makustelemaan mikä tässä koruilussa on kivaa. Ja olen huomannut että ehdottomasti kirpputorilöytöjen tuunaaminen uuteen uskooon on sitä josta eniten tykkään.
Uutta korumateriaaliakin ( ei kyllä viime aikoina hankittua )on kyllä kotona runsainmitoin joten jatkan näin valitsemmallani tiellä, uutta ja vanhaa yhdistellen.

 Tämä koru syntyi kolmesta eri kirpparilöydöstä. Onnekkaalla sattumalla löytyi tosiaan myös toinen täsmälleen samansävyinen korallihelmikoru ja vielä eri kerrallakin.

 Noista muovisista osista tykkään tosi paljon, en väheksy yhtään muoviakaan, jos se vaan näyttää kauniilta. Ja nämä osat mielestäni näyttävät.
Korusta tuli erittäin kevyt, korallihan ei paljoa paina. Uutta korussa ovat pienet savukvartsihelmet ja tietysti korunosat. Korunosia en kierrätä.

Tunnelmasta toiseen

Olen tosi iloinen siitä ettette ole täältä mihinkään kadonnet  vaikken ole moneen kuukauteen tehnyt korun korua.
Olen vain kuvannut, sen mitä aikaa on jäänyt.
Kadotin täältä keväällä koko lukijalistani, enkä vaan ole saanut koottua takaisin kuin murto-osan.
Nyt olen sellaisessa elämäntilantessa että viikossa jää kaksi arkivapaata tehdä näitä ihan omia juttuja, tietysti kaiken kotitouhun lisäksi.

 Syksyihmisenä tykkään ihan valtavasti näistä syksyn lämpimistä väreistä, jotka sitten inspiroivat aloittamaan tämän korun.
Olin käsityöntekijöitten/harrastajien kirpparilla myymässä tarpeettomaksi jääneitä tarvikkeita ja sieltä löysin noita riipuksena olevia keramiikkanappeja.

 Riipuksen ripustus on vähän omaperäinen tuossa silkkinauhassa, mutta päätin että saa olla noin kun en muutakaan keksinyt :) Voihan sen muuttaa jos keksin fiksumman idean.

 Sitten tuli into tehdä toinenkin koru ja ihan eri värimaailmaa. Löysin muuten näitä nappeja kahta sävyä, lisäksi ihanan rouheita savihelmiä.

Vähän huono kuva näistä herkullisista materiaaleista. Osa odottaa liimaa, osa rei'ittämistä, osa pätkimista, jospa tämä tästä...

Tunnelmasta toiseen

Tämä "höpsötys" valmistui jo muutama viikko sitten, en vaan saanut kuvattua.
Ihastuin kovasti näitten helmien romanttiseen luonteeseen ja sävyihin  vaikken niin romantikko olekkaan. Kun nämä eivät kuitenkaan olleet ihan sitä ominta, eivät meinanneet mokomat taipua mihinkään, kunnes pakotin :)

 Koru on sen verran pitkä etten laittanut lukkoa,  riipus-osan ajattelin pidettäväksi sivulla, solisluun alapuolella.

Eipä puutu ainakaan romantiikkaa :)

Isoja helmiä

Löysin nämä ihanat metalliosat Lahden kivimessuilta muutama vuosi sitten, metallista en tiedä sanoa.  Azuriitit ovat odottaneen inspiraatiota parisen vuotta nekin. Ovat olleet moneen kertaan työpöydällä, useinmiten erikseen.
Tykkään näistä molemmista materiaaleista tosi paljon. Ideoita ei vain syntynyt!

  Ne olivat taas kerran siinä pöydällä, nyt yhdessä. Kävin kaivelemassa varastoista  laavakiveä ja nahkanauhaa. Vaan ei nahkanauha mennytkään laavakiven reikään, siis se ajatus kumoutui joka olisi ollut muuten hyvä. Näin mielessäni solmuja ja sellaista rentoutta. Uusia ajatuksia, siemenhelmiä mattamustana? Nahkanauha-ajatus vaihtui kahteen vaijeriin. Tuntui kompromissilta mutta toimi sitten mielestäni näinkin.

 Mietin vielä muutakin lisäksi mutta päädyin sitten tähän ratkaisuun koska haluan että nuo pääosanesittäjät saavat todella olla pääosassa. Vaijereiden liittymäkohtaan  koruosasten päälle kieputtelin nahkanauhaa, liima jäi valitettavan huonosti siihen näkymään.

 Azuriittihelmet ovat halkaisijaltaan yli 3cm, siis isoja. Metalliosat ovat pituudeltaan n.4,5cm, komeita nekin.
Pituuttakin korulla on reilusti joten lukkoa ei tarvittu.
Laitoin kokeeksi laavakiveä enemmänkin mutta oli pakko purkaa, lopputulos oli  vähän turhan raskas.
Muutaman purkamisen jälkeen olin tyytyväinen, tästä saattaa tulla yksi lempikoruistani.

Lasipala

Se oli aluksi vain lasinpala, ihan puhdas alusta suunnittelulle. Leikkasin sille monta uutta samanlaista kaveria vähän niinkuin sarjatyönä, olin lasinsulatuskurssilla ja tietysti hirveän innoissani! Ja aikaa oli rajoitetusti.
Ja mukavaahan se olikin, tästä lasinpalasesta tuli valmistuttuaan  suosikkini, kai energisyytensä takia!

Olkaa niinkuin ette huomaisikaan miten tuo ripustuslenkki on laitettu, tänään osaisin paremmin :) Tässä on myös ilmeisesti sekin etteivät nuo lasit ihan sovi toistensa kanssa kun on tullut tuota säröilyä, asiaa paremmin tuntevat varmasti tietävät mistä on kyse. Mutta tässä tapauksessa koen että se on plussaa, onnekas vahinko!
Ajattelin että suunnittelen  koko korun lasihelmistä.

Olen tykännyt kovasti noista lasinugeteista joita tilasin joskus ihan harrastuksen alkuaikoina, seuraksi sopi kissansilmälasi.

Koru näytti jotenkin vielä vähän vajaalta kun riipus on kuitenkin melko kookas. Lisäsin mukaan metalliketjun lasilehdillä. Runsaus teki tässä hyvää.
Täytyy katsella niitä muitakin valmistuneita lasinpalasia, useimmat ovat vielä vailla ripustuslenkkiäkin.

Tammenterhoja

Blogiystäväni tuolta valokuvausblogin puolelta toivoi korua tiettyyn asuun.
En voinut tästä mitenkään kieltäytyä vaikkei uusia koruja edelleenkään oikein synny.

Hän oli ostanut sekä myös itse tehnyt näitä ihania huopapalleroisia tammenterhon kantaan kiinnitettynä.
Enpä ole mitään näin söpöä nähnyt pitkään aikaan.

 Asun sävyt vaativat messinkiosasia rinnalleen joita kuluikin melkoinen määrä :) Halusin ehdottomasti että tammenterhot ovat pääosassa mutta koru vaati vielä noita puuhelmiäkin seurakseen. Mitään kiveä en edes osannut ajatella.Vaaleat puiset ovat purkuhelmiä joissa saa mennyt aika näkyä ja sopivat mielestäni hyvin tammenterhojen seuraksi. Ja tiesin ja tunsin että korun tilaaja hyväksyy tämän vaikken kysynytkään.

 Joissakin terhoissa oli kyljessä mukana tuo pieni terhonalkukin joka lisäsi vielä söpöysvaikutelmaa!
Lisäsin vielä ketjun tuohon yläpuolelle, sopii hyvin asuun koska siinä  on hiven kansallisromantiikkaakin.

Korun tilaaja ei pelkää värejä,  tämä oli ihana koru tehdä, hyvä että raaskin lähettää tilaajalleen :)

Kevätkoru

Innostuin illalla pitkästä aikaa tekemään korun. Voi miten tuntuikin mukavalle ja kello oli jo yöllä 1.15 ennenkuin maltoin lopettaa. Mikään ei ole muuttunut tässä tauon aikana, kädet näyttävät tekevän ihan samantyyppistä kuin ennenkin :D

 Kuparin sävyt ovat mieluisia ja istuvat mielestäni hyvin tämänkin vihreän kanssa, uskallanko sanoa, jaden. Korua voi pitää mitenpäin vain lystää mutta  ajattelin sudenkorennon kuitenkin sivummalla pidettäväksi.

 Kaikki ylimääräinen aika kuluu nykyään kameran kanssa kuljeskellessa. Makrokuvaukseen olen eniten hullaantunut. Ja miten paljon olen oppinut uutta, harmittaa oikein miten sitä on ennen ollut niin sokea monille asioille.

Luulen että sain nyt myös pienen kipinän takaisin tähän korujen tekoon :) Materiaaleja olisi tuolla vaikka kuinka!

                                                 Mukavaa kesän alkua teille kaikille!

Kesä tulkoon :)

Innostuin eilen illalla tekemään nämä puuhelmet. Inspiksenä oli tuon värikkäämmän korun riipus. Se on korvisparin toinen osapuoli, löysin kirppikseltä.Toinen pari jäi odottelemaan  uutta inspistä!

Tulkoon kesä, katselin eilen vaatekaupan värikästä tarjontaa, ihania kirkkaita värejä! Sitä on vaan niin urautunut näihin tuttuihin ja turvallisiin väreihin, joista yksi on harmaa :)

Tuo riipus oli tosiaan korvis, ihan perinteinen klipsikorvis, porasin siihen vain reiän läpi ja irroitin klipsin. Näitä korviksia kannattaa kyllä katsellä sillä silmällä!

Joskus saattaa hyvällä onnella löytää jopa pussillisen, joista toki osa menee ihan haaskuuseen. Ja olen huomannut että jos ne myydään pusseissa ne ovat olleet todella tarpeettomia ja niistä halutaan päästä eroon. Eikä hinta silloin ole yleensä paha.

Nämä erikokoiset helmet ovat ihan eriaikoina ostettuja mutta ihme kyllä värit olivat samaa sävyä. Jotain piti keksiä lisäksi. Pari vuotta sitten innostuin näistä lucite-kukkaisita ja lehdistä jotka ovat ihan akryyliä,. Saavat tuossa nyt vähän keventää muuten raskasta vaikutelmaa.

Mukavia kevätpäiviä teille täällä piipahtaneille!

Mustikka ja puolukka

Kaksi viimeistä marjaa / marjakorua tosin eivät marjoina ole vähäisempiä, mustikka taitaa olla suurin suosikkini.
Nyt on vain sellainen tunne etten osaa oikein kirjoittaa enää mitään, takki on tyhjä :D

Kun käytän paljon näitä lehtiä, niin olen monesti kaivannut sellaisia jotka oikeasti näyttäisivät enemmän esikuviltaan ja väreissä olisi enemmän valinnan varaa. Löytyy sinisiä ja vaikka minkätyyppisiä fantasiakoruihin sopivia mutta monissa nettikaupoissa valikoima on todella suppea.

Mikä estäisi ottamasta yhteyttä maahantuojiin ja esittämään toivomuksia. Uskoisin kyllä että harrastajia voitaisiin kuunnella.

 Ja näitä lehtiähän voisi kokeilla tehdä itse. Olen viikonloppuna menossa polymeerimassa-kurssille jospa tässä olisin yksi idea sinne.

 Nyt täytyy sanoa ettei tämä mustikka oikein näytä mustikalle. Kotoa ei löytynyt mustikan sävyisin mv-helmiä joita aiemmin olen käyttänyt. Kuunlasihelmi saa nyt luvan esittää mustikkaa.

 Ja lopuksi vielä, en nyt todellakkaan tunne enkä luule olevani tässä mikään guru :) Huomasin todella vain että viisi vuotta koruharrastusta täyttyi  ja halusin vain jotenkin muistella. Samalla  yrittää puhaltaa tätä vähän hiipunutta harrastusta uudelleen henkiin. Koska parhaimmilaan tämä on ihana harrastus ja pitemmälle menneille luova, antoisa työ!