Väri-iloittelua

Ihastuin vuosi sitten puuhelmiin ja tilasin niitä useamman kokoisia sekä monen värisiä.
Taitavathan puuhelmet olla suosiossa tänä kesänäkin.
 Iloittelin vähän väreillä.

Kimallusta

Kimallusta kaulaan. Tykkäsin naistä molemmista helmistä, vaikken välttämättä olekkaan mikään kimalluksen ystävä. Ihan erityisesti tykkäsin noista kirkkaista.. Katedraalihelmissä ihastuin väriin se on  mielestäni erittäin kaunis, vedenvihreä sävy.

                                                        Kieputtelin hopeoituun kupariin.

                                           Mukavia kevätpäiviä kaikille täällä vieraileville!

Romanttisen tytön korurasiasta

Mennään vähän romanttisemmalla linjalla.
 Kukat ovat aina kiehtoneen korun osina, varsinkin ruusut. Vaikkakaan en ensimmäisenä ruusuja kotiini ostaisi.

 Nuo kivet näyttävät mielestäni lukemattomilta kirjoilta, ajattelinkin että tämän korun  omistaisi herkkä runotyttö.
Onko muuten tämän päivän maailmassa herkkiä runotyttöjä!

 Voisihan tämäkin olla hänen korunsa, olettaen että se runotyttö löytyy.
Ihastuin jotenkin ruskean ja vaaleanpunaisen liittoon. Kuparin sävyt tuntuivat sitovan tämän liiton. Tykkään valtavasti tästä vintagelangan sävystä, mutta tämä on hiukan liian pehmeää. Kieputukset taipuvat aika herkästi.

Pieni korunteon kipinä elää :)

Hillat

Laitetaan heti perään tämä toinenkin vastavalmistunut, kolmatta en onnistunut kuvaamaan.
Tämä riipuksen tein lasityökurssilla, tästä taitaa olla jo reippaasti yli vuosi. Se oli sellainen viikonlopun kurssi, erittäin mielenkiintoinen.
Lasin leikkaaminen oli ensikertalaiselle vähän vaikeaa, ehkä pelottavaakin, no en haavoittunut millään lailla. Kaikki muu olikin mukavaa.

 Siruhelmet ovat prehniittiä. Hassua, ei sitä pääse näistä, voiko korunteossa sanoa, tavoistaan. Tämä näyttää niin tutulta, että voipi olla joku samanlainen aiemminkin tehty, tai kaksikin. Laitoin ketjut tuomaan ilmeikkyyttä. Toinen myötäilee nauhaa ja toinen on vähän yläpuolella.

 Mutta riipus on uniikki  :)
 En tässä vaiheessa ymmärtänyt ollenkaan miten tuo sirumurska tuolla läpinäkyvien lasien välissä tulee uunissa käyttäytymään. Enkä kyllä ymmärrä vieläkään! Ja se tekeekin tästä asiasta mielenkiintoisen.
Yllätyin kun tekemäni riipukset tulivat uunista. Nehän olivat selvästi kuin suoraan pohjoisen hillasoilta. Meilläpäin marjaa kutsutaan lakaksi, mutta tässä korun nimenä ja vielä monikossa, se olisi johdatellut rautakaupan maaliosastolle.

Iida

Miksiköhän tämän korun nimeksi tuli Iida, se vain tuli ensin mieleeni.
Pitkästä, pitkästä aikaa sain korun tehtyä  Sain jopa kolme uutta aikaiseksi ja oli aika kivaakin, oikeastaan tosi kivaa. Mutta jos mikä oli vaikeaa, niin kuvaaminen :)

 Availin aika monta laatikkoa, ennenkuin pääsin jutun juonesta kiinni.
Olen harmaitten sävyjen ystävä, harmaa on kaunis rauhallinen sävy, eikä mielestäni ollenkaan tylsä eikä arkinen.

 Metalli on  korumetallia. Enkä vieläkään hallitse ihan täydellisesti tuota kieputtelua, mutta olkaa niinkuin ette huomaisikaan :)
Rakastan edelleenkin laavakiveä, sen ihanaa rosoisuutta! Nämä materiaalimieltymykset ja värimaailman mieltymykset välillä vaihtuvat, mutta jotkut asiat vaan pysyvät, luovat turvallisuutta.

Ihmettelen kovasti miten täällä hiljaisuutta viettäneessä blogissa käy niin paljon ulkomaalaisia. Erityisesti amerikkalaisia, mutta myös mitä eksoottisimmista maista vierailijoita. On tämä nettimaailma ihmeellinen :)