Laitetaan heti perään tämä toinenkin vastavalmistunut, kolmatta en onnistunut kuvaamaan.
Tämä riipuksen tein lasityökurssilla, tästä taitaa olla jo reippaasti yli vuosi. Se oli sellainen viikonlopun kurssi, erittäin mielenkiintoinen.
Lasin leikkaaminen oli ensikertalaiselle vähän vaikeaa, ehkä pelottavaakin, no en haavoittunut millään lailla. Kaikki muu olikin mukavaa.
Siruhelmet ovat prehniittiä. Hassua, ei sitä pääse näistä, voiko korunteossa sanoa, tavoistaan. Tämä näyttää niin tutulta, että voipi olla joku samanlainen aiemminkin tehty, tai kaksikin. Laitoin ketjut tuomaan ilmeikkyyttä. Toinen myötäilee nauhaa ja toinen on vähän yläpuolella.
Mutta riipus on uniikki :)
En tässä vaiheessa ymmärtänyt ollenkaan miten tuo sirumurska tuolla läpinäkyvien lasien välissä tulee uunissa käyttäytymään. Enkä kyllä ymmärrä vieläkään! Ja se tekeekin tästä asiasta mielenkiintoisen.
Yllätyin kun tekemäni riipukset tulivat uunista. Nehän olivat selvästi kuin suoraan pohjoisen hillasoilta. Meilläpäin marjaa kutsutaan lakaksi, mutta tässä korun nimenä ja vielä monikossa, se olisi johdatellut rautakaupan maaliosastolle.
Voimakoruista
3 kuukautta sitten