Muistan vaaleanpunaiset balettitossut

Löysin sunnuntaina tällaisen Lea Swanzin tekemän lasihelmen, jonka ympärille teki mieli tehdä heti koru.

Siinä tehdessäni tuli väristä mieleeni tyttären balettiharastuksen ensimmäiset tossut jotka olivat vaaleanpunaiset. Nämä nimen antamiset ovat todella outoja välillä mutta nimeän vain sen takia että muistan mistä korusta puhutaan.

Ajattelin kun aloin tehdä että laittaisin näitä akaattihelmiä useamman värisiä mutta tulipa taas näin maltillinen :)

STOP

Myyty

Eihän siihen ole kuin vajaat neljä kuukautta, no sanokoot kauppiaat ensin mistä on kysymys ;) Tuli vaan mieleeni.

Nämä isot helmet ovat huudelleet jo kauan tuolla laatikossaan, en vaan ole osannut käyttää niitä mihinkään. Hematiitti tuntui sopivan voimakkaalta kumppanilta. En ole koskaan lukeutunut noitten hematiittirinkuloitten ystäväksi vaikka muuten hematiitista tykkäänkin. Samansävyiset korallihelmet pääsivät tuonne rinkuloitten sisälle.

Korusta tuli painava ja mielestäni olemukseltaan vahvan ja itsevarman naisen talvikoru.

Tuunattu korutaulu

Tällaista maalauspohjaa olen käyttänyt korujen kuljetukseen ja esittelyynkin, näitähän löytyy tavaratalojen askarteluosastoilta, monia eri kokoja. Olen käyttänyt taulua ihan sellaisenaan vain kiinnittänyt koukut ja riman ja rimassa ovat liukuvat koukut joiden varassa korut roikkuvat.

Halusin tuunata nätimmän.

Taulun päälle kiinnitin mummon vanhan pellavapyyheliinan ihan niittipistoolilla. Kirpputorilta ostetut virkatut lasinaluset laitoin vesi-erikeepperiseoksella tuohon pellavaan, vasta kun se oli paikoilleen kiristetty.

Ripustusnauhaksi kokeilin ensin pitsiä, se oli vähän liian herkkää ja valkoista tuohon, pelastus tuli army-kaupasta ostetusta öljylampunsydän-nauhasta se sopi tyyliin hyvin. Ja lopuksi vielä pari pitsinappia.

Maalasin tuon mäntyriman sopivanvärisellä talonpoikaismaalilla. Koukut vanhasta henkarista, yläkoukut kaupasta ja se on siinä.

Olipas mukava tuunaus :)

Käyt sä täällä usein?

Myyty

Löysin kirpparilta nämä pikkuiset "reibanit" ja myöskin nämä puuhelmet.

Tämä on miesten koru, vähän enemmän vitsi kuin vakavasti otettava. Koska lasien metallit ovat kullanväriset oli pakko jatkaa samanvärisellä metallilla. Olkaa niinkuin ette huomaisikaan noita hopeanvärisiä osia lukossa, vaihdan kun saan sopivanväriset. Nimeksi tälle sopi mielestäni tämä vanha iskurepliikki.

Meille "helmi-ihmisille" sopisi vaikka tämä:" Olivatko vanhenpasi simpukoita kun olet noin helmi."

Tästä tykkään ihan oikeasti: "Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä vai kävelenkö uudestaan ohi?" Hauska ja samalla jotenkin liikuttava :)

Romanssi Välimerellä

Myyty

Nyt luulette että miulle on tapahtunut jotain ihan mullistavaa :) Ehei, kuuluu vaan ihan tuttua ja turvallista arkielämää.

Lauantaina puursin koruja voisko sanoa ihan hiki päässä, kun tulossa on vielä yksi myyntitapahtuma johon täytyy tehdä jotain uutta.

Sydämellisesti turkoosin ystävillle. Akaattia ja korumetalleja.

Kanerva

Myyty

Tuunauskoru äidin vanhoista kauniiksi haalistuneista Aarikan puuhelmistä. Seuraksi laitoin vahahelmiä joista löytyikin sattumalta ihan samaa sävyä.

Tästä värimaailmasta tykkään ihan valtavasti, rauhallista ja lempeää.

Mitä on taivaan takana?

Lueskelin eilen lapsen vaaleanpunaista lapsuusmuistokirjaa. Siellä olivat mm. nämä kysymykset myös: "Syökö kivet kukkia?", "Voiks tuuli alkaa nauramaan?", Voiks kiikkutuoli homehtua"?, Miks ihmisillä on märkä suu?", Onks meiän pihalla pantu ihmisiä kuolemaan?", Onks oluen nimi hiilihappo?" Nämä olivat 3-4 vuotiaan kysymyksiä, kaipa niihin joku vastaus aina löytyi :D

Niin voihan tuolla taivaan takana olla tällaistakin, varsinkin yötaivaan takana :)

Hapotettua akaattia, ihania kiviä, jokainen oma yksilönsä ( tuli taas mieleeni voi kun osaisi patinoida hopeaa ) granaattia kahden muotoisena ja hopeaa.

Tiu, tau tilhi

Anteeksi vaan kesäihmiset kun syksyihminen alkaa täällä fiilistellä :D

Linnuista lähti idea tällä kertaa ja syksyn tulosta. Yritin samalla saada tähän vähän kansallisromanttista tunnelmaa, eikös sitä vähän tullutkin? Miulla on varmastikin joskus ollut joku tuontapainen neule kun nuo värit tuntuivat asettuvan niin tutusti.

Karviaisia ja kermavaahtoa

Päätin vain tehdä korun kun oli aikaa. Ei minkäänlaista ajatusta väreistä eikä mallista.

Yleensä saan jonkinlaisen idean kun kurkistan riipuslaatikkoon ja onnistuihan se tälläkin kertaa, meinaan se idean saanti. Sieltä löytyivät nämä vihreät kukat.

Loppu olikin sitten helpompaa, ajattelin tehdä raikkaan korun. Jotenkin tästä tulee toukokuu mieleen. Linkittelin kaikki helmet hopeaan.

Jokainen askel on tärkeä, kaikki ne jättävät jälkensä.

Näytää uhkaavasti siltä että ruskea kausi on uudelleen tulossa näihin koruihin ja muutenkin elämään. Se oli joskus ennen vihreää kautta, reilusti ennen terrakottaa ja okraa.

Onneksi on värit on keksitty :)

Tilasin tämän riipuksen joskus foorumilta ja tykäsinkin kovasti. Sovittelin sen kanssa puuhelmiä, oli liian puisevaa. Sitten vastaan tulivat nämä kivet, anteeksi vaan en taaskaan tiedä kiven nimeä. Väleihin piti laittaa noita metallisyheröitä toistamaan vähän tuota riipuksen metallikuviota.

Kupillinen mokkaa

Kirpputorikäynnin jälkeen iskikin innostus tehdä tämä koru, nuo lehdet ne lähinnä houkuttelivat.

"Mihinkäs se koira karvoistaan pääsee", tässä yhteydessä se tarkoittanee sitä että ihan tuttua tyyliä, viimeaikaisten kuparivillitysten jatkoa.

Tykkään kyllä kovasti tästä väriyhdistelmästä. Kuparin väriset helmet ovat Irma-tädin perintöhelmiä, hän matkusteli paljon joten oletan että alkuperäinen koru on ollut joku matkatuliainen. Ikää en osaa arvella, enkä sitäkään ovatko nämä helmiäishelmiä vai mitä. Aika painavia ovat kuitenkin.

Kirpparilöydöt XII

Uusia koruja on tullut tänne harvakseltaan, ilokseni olen saanut jonkin verran tilauksia joitten parissa olen touhunnut.
Kyllä tämä postaustahti vielä vilkastuu.
Pitkästä aikaa olin viikonloppuna kotona ja pääsin kirpparille. Siellähän ei ollut tällä kertaaa kovinkaan paljon myyjiä. Mutta sain tehtyä kivat ostokset.

Pentikin Muskotti-taulu keittiöön lähti kahdella eurolla kuin myös tuo hauska jalallinen kulho. Myyjä sanoi kulhon olevan sarvea mutta oliskohan se muovia kuitenkin, ei sillä väliä, se on niin hauska esine. Kameraan tuli joku häiriö lopussa joten kaikki kuvat tulivat tällaisia "taiteellisia" mutta kertonee kuitenkin että suovillat ja vanha pullo saivat sopivan kaverin :)
Alpakkalusikoita koruja varten.
Puukorviksista väsäilen riipuksia. Ovatkohan nuo ruskeankirjavat korvikset tehty jostain siemenistä, hienot värisävyt? Ihana pöllönpoikanen ja sievä käsin maalattu maisemariipus. Puusta tehtyihin korviksiin laitan vähän vahaa pintaan, päätyvät kai riipuksiksi? Lasipisarat ovat tosi kauniita ja niissä on ihan reilunkokoiset reiät, ajattelin että sopisivat sävyltään upeasti hopean kanssa. Sydänkoru on painava, lienee kokonaan metallia. Hyvät löydöt!

Elokuu - Kuukaudenkoru

Tämä helle uhkaa viedä kaikki voimat, työhuonekin on niin kuuma että siellä sulavat kaikki ideat. Kyllä tämä koruntekovimma tästä vielä iloksi muuttuu, kunhan säät muuttuvat hiukkasen tai oikeastaan rahtusen viileämmiksi :)

Elokuun korun päätin kuitenkin tehdä, tässä korussa näkyvät mielestäni sadonkorjuun sävyt.

Rahvaan koru - vai onko?

Olen menossa ensi lauantaina Marttilan kylän markkinoille, Taavetin linnoitukseen kaupustelemaan koruja.

Tapahtumaan täytyy pukeutua 1700-luvun henkeen sopivasti. Annin aartehia-blogin Anni auttoi pukeutumispulmassa. Jo valmiina ollutta hametta piti tuunata vähän jotta se päällä voisi paremmin liikkua, pusero on kuvassa näkyvä. Sitten Anni vielä tuunasi päähineen ja sopivan kolikkopussukan. Yritän laittaa jotain kuvaa tapahtumasta jossa näkyisi kokonaisuus.

Mutta tämä koru, pitäähän kauppiaalla koru olla. En vaan löytänyt mistään tietoa tällaisista " halvoista" koruista, kyllähän siihen aikaan koruja käytettiin. Tietoa kyllä löytyi arvokkaammista koruista.

Tähän koruun on käytin tuohta, luullakseni jotain kalanruodon nikamia ja kiveksi valitsin kalsedonin joka on mielestäni kivimaailman vähän tällainen hiirulainen.