maanantai 21. maaliskuuta 2011

Simpukkaa ja mookaiittia

Vintaj-lanka on nyt niin kovasti suosiossa ja siitä on tehty todella kauniita vintage-henkisiä koruja. Esimerkkinä Niinan korut ja kommervenkit blogi. Tosin tämän rullan kyljessä luki Artistic Wire, joten en ole varma onko tämä kuitenkaan oikeaa vintage-lankaa. Oli pakko kokeilla miten lanka tottelee. Kokeilin näihin simpukkahelmiin joissa onneksi oli riittävän suuri reikä, lanka on aika pehmeää ja helposti kieputeltavaa.

Hematiitit pääsivät mukaan tuomaan vähän syvyyttä, pitkä koru ilman lukkoa.

Löysin tämän aarteen tämänpäiväisellä Porvoon reissulla. Näettekö tätä karua kauneutta! Ei vaan ole vielä aavistustakaan miten ja mihin tämän käytän, vaiko vaan ihailen.
Tämä nauha tuo mieleen intiaani-kulttuurin, siihen voisi sopia vaikka nahkanauha jollain tavalla, tosin reiät ovat aika pienet, jaa-a!

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Korukoplan 6. haastekoru

Tämä lasipalariipus on ollut jo esillä joskus aiemminkin, jos näyttää tutulta.
Purin sen edellisen korun ja halusin tämän nimenomaan mukaan tähän haasteeseen.
Korun nimi on MUUTOS.
Joskus tulee eteen sellaisia elämänvaiheita kun pysähtyy miettimään että tässäkö tämä nyt on ja mitä voisi vielä tehdä!
Riipuksen ei tarvitsisi olla noin surumielisen näköinen, mutta siinä on pieniä asioita jotka ovat tärkeitä, vaikkapa tiimalasi-ajatus.

Toivon näiltä taitavilta ja luovilta Korukoplan toisilta osallistujilta että lataisivat tähän koruun energiaa ja muutosvoimaa, ilman sen suurempia muita toivomuksia.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Mummolan mailla

Mummolan mailla tuolla kuutostien varrella oli yksi lapsuuden parhaita mansikkapaikkoja.
Se oli sellainen pitkä etelärinne jossa mansikoita kasvoi ihan vierivieressä. Ja mikä parasta siellä ei ollut ollenkaan kyykäärmeitä, sai istua ihan kaikessa rauhassa pujottelemaan marjoja timotein varteen.

Yritin kehitellä tästä mansikkakorusta jotain uutta näitten siruhelmien avulla, vähän runsaanpaa ja kukkanuppujakin laitoin sinne väleihin.

Ne jotka ovat tätä koruharrastajan taivalta pisimmän aikaa seuranneet, saattavat muistaa nämä marjakorut joilla aloittelin, ne ovat edelleen mukana koko ajan. Niitä kauniita lehtiä, eniten luonnonmukaisia joita oli ensimmäisissä koruissa ei löydy enää mistään.
Taustakuva on Kirsi Kunnaksen kirjasta: Tapahtui Tiitiäisen maassa.
Voi mitä riimittelyä, luin pitkään näitä muistorikkaita loruja.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Kaakaohetki

Koru sai nimensä villiintymisestä kaakaoon. En ole moniin, moniin vuosiin juonut kaakaota ja nyt kun lopetin kahvin juonnin, niin keksin tämän kaakaon kun välillä tekee mieli kuumaa juotavaa, juon kyllä teetäkin.
Tykkään tummasta enkä niin kovin makeasta mausta. Osaisko joku vinkata jonkin tumman hyvän kaakaon merkin, nyt on menossa Oboy ja voisi olla vieläkin tummempaa ja voimakkaampaa.


Korussa on tämän monien korukavereitten tunteman helmitaituri Akvamarinin massasta taiteilemia helmiä. Kiitos vielä Akvamarin!

Tykkään tosi paljon tuosta utuisen harmaansinertävästä sävystä, se on tuon ruskean kanssa niin nappiosuma. Lisäksi opaliittia, kupareita ja puuvillanauhassa lasihelmiä.
Halusin taas laittaa toisen kevyemmän nauhan vierelle, toistoa :)

Lämpimästi tervetuloa lukijaksi KAISU!

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Kirsikankukka

Olen koko viikonlopun seurannut Japanin katastrofia, tuntuu tosi pahalta katsoa ja kuunnella mitä ihmiset siellä joutuvat kokemaan. Eikö olekkin ajateltu että japanilaiset ovat vähän suomalaisten kaltaisia luonteeltaan, ahkeria ja tunnollisia ihmisiä.
Siellä jälleenrakentaminen lähtee varmasti hyvin käyntiin kunhan pahimmasta selvitään.
Japanissa juhlitaan näihin aikoihin Hanamia, vuosittainen kansanjuhla jota vietetään kirsikkapuitten kukinnan aikaan, siitä sain idean tähän koruun.

Korussa lentävä pieni perhonen kuvaa sitä haurautta joka tulee mieleen tästä katastrofista.
Kun riittävän suuret luonnonvoimat pääsevät jylläämään niin siinä tuntee ihminen itsensä pieneksi kaikkien saavutustensa keskellä.


Ajattelin tänään kun lapioin tuolla lunta että tämä taitaa olla kyllä murheista pienimpiä.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Meille vai teille?

Korun nimi juontaa mielikuvasta, jossa onnellinen nuori nainen juoksee kesäsateessa kengät kädessään.


Odottelin aurinkoa näkyville että olisin saanut paremmin esille noitten helmien hohteen, ei se mokoma vaan suostunut ilmestymään,vaikka Ilmatieteen laitos vähän jo lupaili.
Noita ruskeansävyisiä keishihelmiä olen pitänyt vähän niinkuin aarteena, omistan niitä vain puoli nauhaa. Joten en nytkään raaskinut käyttää yhtään enempää, ne ovat niin kauniita.
Makeanvedenhelmiä, kupareita ja rusetti tuomassa vähän romantiikkaa.
Olisin niin mielelläni laittanut kuparinväriset kengät mutta en tiedä onko sellaisia olemassakaan. Ei tuo messingin väri niin selvästi tule esille kun koru on kaulalla.
Kuudennen korukoplan riipusta olen tässä yrittänyt mietiskellä :)

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Sofia

Tässä kuussa oli tavoite tehdä jotain ihan uusia juttuja, kaivella vähän mielikuvituksen sopukoita. Vähissä on ollut mielikuvitus :)
Olen pari kertaa kokeillut piina-ketjun tekoa, ei onnistu keskittyminen siihen, nyt se opiskelu on talvitauon jälkeen kevät-tauolla ja onhan tuo hopeakin niin kallista :)
Tein sitten tällaista "vikkiä", aika helppo malli, onnistuu aloittelijaltakin.

Ovaalin mallisia messinkilenkkejä, korupiikkejä ja uurteisia messinkihelmiä. Kun oli intoa sillä hetkellä muttei messinkilenkkejä, piti purkaa ketjua ja ottaa siitä lenkit. Pysyvät yllättävän hyvin paikoillaan.

Riipuksessa on yhtä suosikkikivistäni, mookaiittia, nugetteina ja iso messinkinen helmihattu.
Tuo riipuksen ns. varsiosa on yhdestä kukka-amppelista kun siihen tarkoitukseen ei löytynyt sopivan paksuista lankaa. Tämä paksu lanka pitää riipuksen siinä asennossa mihin sen halusin.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Minttusuklaata

Ihastuin ihan valtavasti kun näin nämä ihanat polymeerisavihelmet ensimmäistä kertaa Akvamarinkoru- blogissa ja olin niin onnekas että sain ostettua nämä itselleni.
Sitten suunnittelemaan, avasin monen monta laatikkoa kun etsin näille aarteille sopivaa seuraa.

Tein ensin vain tämän yhden nauhan jossa on lisäksi savukvartsia, kupareita, messinkihelmiä ja siemenhelmiä, se tuntui kaipaavan vielä jotain.
Halusin kuitenkin että nämä helmet ovat ihan pääosassa. Yllätys olikin siinä kun lisäsin tuon toisen nauhan jossa on akvamariinia, savukvartsia ja edelleen siemenhelmiä, niin helmet tulivatkin ihan eritavalla "ylös".
Nauhat ovat samanpituisia, jännä vaikutelma tosiaan, ihan kun tuo toinen nauha nostaisi näitä helmiä esille.
Kiitos Akvamarin, näistä kaunokaisista!

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Mustat kellokukat

Suurinpiirtein pari vuotta taakseppäin olin ihastunut näihin lucite-kukkiin ja ihan erityisesti näihin kielonkukan mallisiin.
Tilasin useamman värisiä joista suosikiksi nousivat nämä mustat ja kauniin vaaleansiniset. Sitten nämä unohtuivat sellaisiin laatikoihin joihin katsotaan harvemmin.
Näiden metallilätkien alkuperää en muista ollenkaan, saattavat olla Helmetti-foorumin kirppariltakin.

No nämä kuitenkin löysivät toisensa tässä korussa.
Nyt tuli vimma näperrellä kaikenlaista ja kokeilla ihan uusia juttujakin. Kaivaa esille tällaisia vähän unohtuneitakin materiaaleja, käyttää enemmän aikaa yhden korun suunnitteluun ja tekemiseen.
Se pahin koru-ummetus taitaa olla jo ohitse, nyt taas tuntuu siltä että näitä ideoita alkaa vähän kerrassaan puhjeta.

Lämpimästi tervetuloa lukijaksi Kati :)

torstai 3. maaliskuuta 2011

Opiskelijan herätyskello steampunk-koruna

Olin muutaman kerran täällä blogeissa törmännyt steampunk-sanaan, tiesin vähän mitä se suurinpiirtein pitää sisällään ja eihän siinä auttanut muu kuin mennä hakemaan tietoa lisää.
Varsin hauskoja juttuja löytyikin, eikä mielikuvitusta puuttunut.

Alkoi tehdä mieli omaa steampunk-korua. Eipä ollut rannekelloja, ei, joita olisi voinut purkaa eikä juurikaan edes mitään rattaita.
Muistin, yöpöydän laatikossa on isän aikoinaan ostama pieni kaunis herätyskello, ostettu silloin kun muutin kotoa pois opiskelemaan.
Se oli niin kaunis kello, punaista ja kultaa, pitkään mietin raaskinko purkaa. Eipä sillä enää käyttöä ole ollut, vedettävällä kellolla.

Niinpä aloin purkamaan, ihastelin näitä kaikkia pieniä osia ja rattaita, laitoin kelloon vetoa ja näin miten se toimi, aika kiehtovaa katsoa miten jokaisella näistä monista rattaista oli oma hommansa.
Purin jokaisen osan yksitellen erilleen, kunnes nämä kuoret vain jäivät. Olin heittämässä niitä jo pois kun vielä vähän googletin ja löysin korun jossa nämäkin olivat käytetty, tosin eritavalla kuin tässä.
Peruin alkuperäisen suunnitelman tehdä pelkän rataskorun.
Liimailin sitten kakskomponenttiliimalla nämä kaikki osaset tähän pohjaan kiinni ja laitoin oikein roisin ketjun.
Ja tässä se isän ostama, monet aamut herättänyt kello on nyt kahtena koruna.
Tykkään näistä karuista koruista jollain hullulla lailla.