maanantai 8. elokuuta 2011

8. Ei maistu ketulle

Viikko lähtee liikkeelle näin luonnonläheisesti. Maistavatkohan kaikki ketut kerran eläessään näitä pihlajanmarjoja vai kulkeeko se heillä perimätietona ettei kannata maistaa.
No kuitenkin, pthyi, sanoi kettu!


Aika veikeä tapaus, ihana ilme!  Rintaneulana palvellut ennen tätä uutta elämää. Eikä viitteitäkään siitä kuka hänet on luonut. Tämä kettu-poika olisi ollut tosi mukava rintaneulanakin jossain syksyn sävyisessä pehmeässä pörröisessä huivissa.


Tämä on lähes kokonaan tuunauskoru, lukuunottamatta pihlajanmarjaterttua. Nuo helmet ovat aiempi löytö ja kettu löytyi tänä kesänä. Väkertelin moneen kertaan tuota marjaterttua milloin oli liikaa marjoja, milloin lehtiä. Mielikuvituksen avulla se näyttää siltä miltä pitäisi :) Koru ei paina juuri mitään, ihmeen kevyitä ovat nuo puuhelmetkin.

Mukavaa alkavaa viikkoa!
Loma täällä jatkuu sateisissa merkeissä, pitää keksiä jotain mielekästä puuhaa.

9 kommenttia:

Paula kirjoitti...

Sulonen ketunpoika! <3
Ei liene vaikeaa keksiä mielekästä puuhaa sadepäiväksi... :)

Manteli kirjoitti...

Pihlajanmarjat näyttävät maistuvan tälle ketulle, on niin mairea ilme hänellä.
Sadepäivän tekemistä voisi olla helmivarastojen siivoaminen:)

Niina kirjoitti...

Tämä on hauska, ihana tarina korussa :D

Unknown kirjoitti...

Tämä koru pistää hymyilemään :)

Vikki kirjoitti...

Kiitos Paula!
Lähden ramppaamaan kaupungille :)

Kiitos Manteli!
Ostin pari uutta viehekoteloa puuhelmille, sen verran järjestelin.

Kiitos Niina!

Kiitos Tanja!
Ketulla on jotenkin niin veikeä virnistys!

Akvis kirjoitti...

Voi että on nätti pieneläin! Tosi hienot sammaleen ja pihlajanmarjan värit. Tuo korun keveys on myös ihana elementti.

Vikki kirjoitti...

Kiitoa Akvamarin!
Tykkään paljon vihreitten helmien sävystä!

Jaana kirjoitti...

Tosi sulosen vekkuli toi kettu :)!
Sun eläinaiheiset korut on todella kivoja!

Vikki kirjoitti...

Kiitos Jaana!
Ketulla on kyllä mainio ilme.