keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Hillat

Laitetaan heti perään tämä toinenkin vastavalmistunut, kolmatta en onnistunut kuvaamaan.
Tämä riipuksen tein lasityökurssilla, tästä taitaa olla jo reippaasti yli vuosi. Se oli sellainen viikonlopun kurssi, erittäin mielenkiintoinen.
Lasin leikkaaminen oli ensikertalaiselle vähän vaikeaa, ehkä pelottavaakin, no en haavoittunut millään lailla. Kaikki muu olikin mukavaa.


 Siruhelmet ovat prehniittiä. Hassua, ei sitä pääse näistä, voiko korunteossa sanoa, tavoistaan. Tämä näyttää niin tutulta, että voipi olla joku samanlainen aiemminkin tehty, tai kaksikin. Laitoin ketjut tuomaan ilmeikkyyttä. Toinen myötäilee nauhaa ja toinen on vähän yläpuolella.


 Mutta riipus on uniikki  :)
 En tässä vaiheessa ymmärtänyt ollenkaan miten tuo sirumurska tuolla läpinäkyvien lasien välissä tulee uunissa käyttäytymään. Enkä kyllä ymmärrä vieläkään! Ja se tekeekin tästä asiasta mielenkiintoisen.
Yllätyin kun tekemäni riipukset tulivat uunista. Nehän olivat selvästi kuin suoraan pohjoisen hillasoilta. Meilläpäin marjaa kutsutaan lakaksi, mutta tässä korun nimenä ja vielä monikossa, se olisi johdatellut rautakaupan maaliosastolle.


11 kommenttia:

JaanaMarjo kirjoitti...

Ihana koru, tykkään kovasti! Tuo riipus on upea.

Olen muutamana vuonna miettinyt tuota lasin sulatuskurssia... taidanpa ensi kerralla ilmoittautua. Ne ovat olleet tosi suosittuja.

Korustamo kirjoitti...

Ihastuttava riipus, olisipa mukavaa päästä kokeilemaan<3

enkulin käsityöt kirjoitti...

I H A N A

Helinä kirjoitti...

Tosi keväinen koru ja hienon lasiriipuksen sait aikaiseksi:-)

Mags kirjoitti...

Riipus on tosiaan uniikki, aivan ihastuttava!

Mamma A. kirjoitti...

Vau!Juuri tällaisia lasiteoksia voisi tuijotella melkein loputtomiin <3

Susanna kirjoitti...

Todella kaunis! Ja aivan upeat hillat!

Marika kirjoitti...

Ooo, Vikki on palannut! Ja näyttävä paluu onkin. Aivan ihana koru herkkuväreineen ja upeine riipuksineen. ♥ Myös luontoaihe on taattua Vikkiä. :)

Sorsaska kirjoitti...

Vai hilloja? Lakkojahan nuo - ja syötävän kauniita!! Olen itse huomannnut muuten tuon saman, mitä sanoit että "näitähän on tullut tehtyä muutama"; tästä on jossain juteltu aiemminkin. Meille jokaiselle tulee se oma "kädenjälki" eikä siinä minusta ole mitään pahaa, päin vastoin. Taattua laatua ;) Rakastan vihreää ja sitä korusi on tulvillaan, kerrassaan ihana!!!

Vikki kirjoitti...

Kiitos Ame Amebadonna!
Suosittelen, lasinsulatus on valtavan mielenkiintoista ja yllättävääkin, usein positiivisesti :)
Olen ollut myö yhdella lasinpuhalluskurssilla sekin vei ihan mennessään!

Kiitos Eila!
Ilmoitaudu ihmeessä jos on mahdollisuutta!

Kiitos ENKKULIN KÄSITYÖT!

Kiitos Helinä!
Olin tosi onnellinen tästä riipuksesta!

Kiitos Mags!
Miten se hilla pääsikin tuonne sisälle :)

Kiitos Mamma A.!
Taisin tuijotella sen ensimmäisen illan kurssin jälkeen. Laseissa on niin upeita värejä :)

Kiitos Susanna!
Pitäisikö seuraavaksi yrittää vadelmaa :)

Kiitos KisuKipinä!
Taidan vähän kerrassaan innostua uudelleen. Luontoaiheista en pääse koskaan, enkä siitäkään että aluksi pitää olla tarina :)

Kiitos Sorsaska!
Ei sille mitään voi että kädet tekevät samaa :)
Mites niitä koulutat, ihan totta eihän siinä mitään pahaa olekkaan.
Tässä on todella vihreän ystävälle sitä reilusti!

Suntsa kirjoitti...

Voi vitsit mikä ihanuus on jäänyt mulla huomaamatta! Tässä korussa on niin kaikki mitä rakastan. Aivan ihmeriipus, ja siihen olet sommitellut sopivasti kaikkea ihanaa.

Muuten, meilläpäin tämän rakaan lapsen nimi on useimmiten muurain. ;)