Blogi on tullut vuoden ikään

Mietin kovasti vuosi sitten perustanko tämän blogin, osaanko hallita näitä teknisiä asioita ja kiemuroita mitä tämä mukanaan tuo. Ja saanko tähän jotain sellaista että tänne viitsii tulla toistekkin kun etupäässä esittelen vain koruja, enkä välttämättä muista kivien nimiä, sekoittelen erilaisia materiaaleja huolettomasti keskenään ja ihan fiilispohjalta.
Nyt olen sitä mieltä että kyllä kannatti, nautin tämän ylläpitämisestä, tykkään ottaa kuvia, tykkään tehdä koruja, tykkään teistä jotka täällä käytte.
Katsoin aamulla että vuoden aikana on ollut 13131 käyntiä,
näyttökertoja on ollut 26001,
ulkomaalaisia kävijöitä on ollut 27:stä eri maasta.
Uskomatonta, on tämä nettimaailma ihmeellinen kun joku brasilialainen tai intialainen löytää
suomalaisen koruharrastajan ylläpitämät nettisivut.

Kiitos teille jokaiselle jotka olette täällä vierailleet ja ilahduttaneet viesteillänne ja käynneillänne.
Mags ja Manteli, hyvät tsempparit, kiitos!

Tästähän tämä alkaa, otetaan muutama helmi helmialustalle ja sitten suunnittelemaan.
Joskus käy niin että homma karkaa pahasti lapasesta kuten tämä kuva kertoo, käväisin Ylämaan kivimessuilla. Kyllähän tähän todella rahansa saa uppoamaan. Sitten syödään tonnikalaa ja makaroonia :)

Tämä on ensimmäinen koru jonka esittelin tuolla Helmetti-foorumin galleriassa ja odotin jännityksellä mitä sanotaan, sanottiin ihan kivoja asioita, niinpä jatkoin harrastusta.
Tämä on yksi tärkeimpiä koruja.

Nämä vihertävät kivet puolestaan olivat niin romanttisen viehättäviä. En ole nähnyt enää tätä kiveä myynnissä enkä tiedä edes nimeä.

Tämä on yksi suosikikoruistani, turkoosi on valtavan kauniin väristä ja nuo hopeanväriset reunukset antavat siihen tällaisen viileän lisän. Ja vuorikristalli vielä viilentää lisää.

Kadotin n.1500 kuvaa kun kovalevy hajosi, harmittaa kun siellä oli niitä ensimmäisiä korukuvia, elän toivossa että ne saataisiin vielä tuolta ulos.
Tästä viisastuneena järjestimme niin ettei samanlaista vahinkoa enää pitäisi tapahtua

Kyllä mie opin!

Tuttava tilasi rannekorun, toivomuksena oli vain turkoosia ja evästeenä " kyllä sie osaat".
En ole mikään mestari näissä rannekoruissa, niitä on vaan tullut tehtyä niin vähän. Ajattelin kääntää nyt päälle rannekoruvaihteen, aluksi ihan vain ykköselle :)
Tässä on howliittia, vuorikristallia ja korumetalleja.
No mitäs tuossa vieressä on ujostelemassa?
Siinähän ovat ensimmäiset omilla pikku kätösillä syntyneet korvakorukoukut. Mitäs tykkäätte, ajattelin säästää :D
Ylin on se esikoinen, kyllä niistä seuraavista tuli ihan kohtuullisen näköisiä.

Ai niin, kohta ovat blogin 1-vuotisbileet, alkakaahan etsiä puhdasta päälle :)

Kaipaus

Myyty

Harmaa väri kuvaa mielestäni kaipausta ja haikeuttakin. Kuuluu muuten suosikkiväreihini, ihan siihen kolmen kärkeen. Harmaasta löytyy niin paljon kauniita vivahteita. Tämä on yksi parhaita, rauhallista vahvaa teräksenharmaata.

Seuraksi laitoin muutamia swarovskin kristallibiconeja ja hopeisen lehden. En taida ristiä tätä kuitenkaan lokakuun kuukaudenkoruksi koska tuolta ulkoahan löytyy vielä värejä.

Syksynsävyisiä nappeja.

Sain viime kesänä mieluisan tilauksen. Iloisessa paketissa oli joitain vanhoja kauniita koruja uudistettavaksi ja vähän korjattavaksikin sekä selkeitä toivomuksia uusiksi koruiksi, joihin materiaalit olivat osittain mukana.
Ihanan haastava tilaus.
Tämä nappikoru taisi olla niistä valmiista koruista sitten suosikkini, toivomuksena oli runsas ja pitkähkö koru. Koru asettuu ihan eritavalla kaulaan kuin tähän kuvaan, noita metallilenkkejä ei juurikaan näy, muistuttaa kukkaleitä.

Tästä ihanasta kasasta nappeja lähdin liikkeelle, tosin niitä oli paljon enemmän kuin tässä kuvassa.

Mitään uutta ei ole syntynyt, kolarin jälkeen jäi outo huimaus. Ei ole oikein mukavaa tehdä tarkkaa työtä.

Tyttöjen kesken

En edes muista mistä olen nämä helmet saanut. Olipa näissä haastetta, näyttivät ensikatsomalta hampailta. En keksinyt kuitenkaan mitään vampyyrikorua vaikka mustan ja punaisen kanssa sellainenkin olisi voinut syntyä.

Nämä alkoivat näyttää rinnoilta. Joista meillä naisilla on paljon sanottavaa ja pohdittavaa. Toisilla ne ovat liian suuret, toisilla liian pienet. Ne voivat olla eriparia tai surullisimmassa tapauksessa niistä voi joutua luopumaan joko toisesta tai molemmista.

Aina ne herättävät tunteita ja kiinnostusta. En voinut laittaa korun nimeksi "Rinnat", koska joku voisi yllättyä kun huomaisi joutuneensa keskelle korublogia googlettaessaan.

Olin viimeyönä hirvikolarissa jossa kolarin aiheuttaja menehtyi ja lensi useita metrejä tielle eteenpäin joka kertoo törmäyksen voimakkuudesta. Kolari tapahtui Venäjän puolella.

Voin ihan hyvin, on vaan levoton olo ja vähän itkettää.

Nyt kun nousen tästä menen tekemään itselleni enkelikorun joka tulee seuraamaan aina matkoilla.

Olkaa varovaisia liikenteessä, te kaikki rakkaat helmiystäväni!

Varjot

Huomasin päivänä eräänä ettei tuolla "säilöntätangossa" ole kuin yksi musta koru.

Säilöntätanko tarkoittaa tässä tapauksessa sitä että olen huono kauppias ja säilön näitä koruja tuonne alakerran tankoon ajatuksella että jos joku ohikulkeva selvän-näkijä keksisi poiketa. No kyllä niitä vähän maailmallekkin pääsee:)

En käytä oikeastaan koskaan mustia vaatteita joitain t-paitoja lukuunottamatta. Kun se ei ole mitenkään tärkeä väri siksi kai en tee mustia, tilauksia lukuunottamatta.

Raita-akaattia, pienet kivet ovat mattaonyxiä, tuon mustan kiven nimeä en tiedä.

Syklaamin kukka

Nimen idea syntyi tuosta keskushelmestä joka on ruby jasperia.

Sain viikonloppuna aika monta juttua aikaiseksi joita nyt ripottelen tänne.

Välillä innostun tekemään näitä koruja niin että ajantaju häviää. Yht´äkkiä vain huomaa että kello on ties mitä ja kohta soi jo herätyskello.

Sitten kun ajatukset jäävät vellomaan päähän saatan herätä yöllä ja huomaan että kalsedoni ja se violetin/pinkinsävyinen kivihän sopisivat hyvin yhteen. Näin juuri kävi tämän korun kohdalla.

Teki mieli lähteä heti kokeilemaan, mutta jotain rajaa sentään :)

Kesytetyt käärmeet

Pelkään eniten maailmassa käärmeitä, en oikeastaan mitään muita pieniä enkä isojakaan eläimiä.

Käärmeet, ne ovat vaan niin...........pelottavia.

Tytär kanniskeli pienenä vaskitsaa kädessään mitään väristyksiä tuntematta. Tästä vaan päättelin ettei käärmekammogeeniä ehkä periytä. Isänsä kanssa suunnittelivat viljakäärmeen hankintaa mutta päättivät pitää kuitenkin äidin perheessä pesemässä pyykkiä :)

Nämä kiemurat ovat kirppislöytöjä, jos joku haluaa kurkistaa alkuperäistä versiota löytyy Kirpputoriharrastus X kohdasta.

Jotain puutahan nämä ovat, seurana käärmeen-nahkajaspista, todella upea kivi, pienemmät kivet ovat jaspis bereksiaa ja vielä, mihis se Vikki kupareistaan pääsisi.

Se vielä täytyy sanoa että istuu kaulalla paremmin kuin mitä kuva kertoo, väleissä olevat helmet asettuvat nätisti kaarevammassa muodossa.

Ihan omat polut

Myyty

Kyllähän sitä jokainen eläessään ehtii muutamat kengänpohjat kuluttaa.

Muutaman vuorenkin siinä joutuu ylittämään ja joitakin järviäkin kiertämään, noin kuvainnollisesti ja muutenkin.

Toisten vuoret ovat korkeampia ja vaikeampia ylittää, järvet suurempia kiertää.

Tämän kengän lienee jättänyt kirpparille joku pieni elämänkulkuri. Sieltä sen löysin.

Maisemajaspisvuoria ja samaa kiveä erämaana. Järvet ovat kyaniittia.

Ei pöllömpi pöllö

Myyty

Sain idean oikeastaan magsin helmet- blogista kun siellä oli sellainen hieno riipus.

Muistin samalla että tuolla alakerrassahan on yksi pöllö jo nukkunut luvattoman pitkät kauneusunet, löysin sen kesällä kirppikseltä.

Halusin tehdä oikein luonnonläheisen korun jossa havupuut ja sammal tuoksuvat. Kesän viimeiset auringonsäteet maalaavat mäntyjen rungot kuparinvärisiksi. Hiljaisuuden keskeltä voi kuulla pöllön vaimean huhuilun.

Brontsiittia ja akaattia, pöllö taitaa olla keramiikkaa.