Tämä kuva olisi ollut oikeastaan eilen paikallaan, upean ilotulituksen jälkeen. Tästä nyt ei ainakaan väri-iloa puutu. Saan yleensä idean koruun kun näen jonkin riipuksen tai isohkon keskushelmen / kiven.
Tässä tämä puinen sydän on se kirpputorilöytö ja sen ympärille alkoi koru syntyä. Sydän näytti jollain tavalla orvolta siinä itsekseen kököttämässä joten laitoin tuon rusetin vähän niinkuin seuraksi.
Klikkaamalla tätä uneliasta pöllöä pääset toiseen blogiini. Olen hullaantunut ihan täysillä luontokuvaukseen, erityisesti makrokuvaaminen kiinnostaa.
Kun kuvaan kyseistä eläintä tai kasvia tai ylipäätänsä jotain luonnonilmiötä, yritän kertoa myös muutamalla sanalla kuvatusta asiasta.
Valokuvaus on ehdottomasti rakkain harrastukseni.
Se yhdistää kolme tärkeää asiaa, kiinnostuksen luontoon, ulkoilun sekä kaiken sen kauniin tallentamisen, jota eri vuodenajat tarjoavat.
Kotini on Lappeenrannassa ja kuvaan enimmäkseen ihan tätä lähiympäristöä.
9 kommenttia:
Pirtsakka :)
Juu, minustakin ihanan pirtsakka. Tälläisinä pimeinä päivinä tuollainen on aina paikallaan.
Hieno värikimara XD
Kauniita koruja olet tehnyt viime aikoinakin. Minä en vaan ole muka ehtinyt poikkeamaan.
Korun nimeksi sopisikin Ilotulitus, paljon iloisia värejä.
Kiitos Tanja ja Niina, tässä on vielä pitkä talvi edessä joten tarvitaan pirtsakkaa :)
Kiitos Jane,huomasitko sen sydänriipuksen :)
Kiitos Manteli, omassa blogissasi oli todella upeat ilotulituskuvat, en vaan tänään ehtinyt kommentoimaan juuri mitään ja enkä missään.
Ihana iloinen koru; rusetti on mainio :-D
Kiitos Mags! Se on sitä Vikkityyliä *tirsk*!
Tämä kaunotar on varsinainen piristysruiske ulkona esittäytyvän värikimaran (valkoista-mustaa-harmaata) rinnalla! Koru enteilee kevättä, jee!
Kiitos Akvamarin!
Lähetä kommentti