Se oli sellainen pitkä etelärinne jossa mansikoita kasvoi ihan vierivieressä. Ja mikä parasta siellä ei ollut ollenkaan kyykäärmeitä, sai istua ihan kaikessa rauhassa pujottelemaan marjoja timotein varteen.
Yritin kehitellä tästä mansikkakorusta jotain uutta näitten siruhelmien avulla, vähän runsaanpaa ja kukkanuppujakin laitoin sinne väleihin.
Ne jotka ovat tätä koruharrastajan taivalta pisimmän aikaa seuranneet, saattavat muistaa nämä marjakorut joilla aloittelin, ne ovat edelleen mukana koko ajan. Niitä kauniita lehtiä, eniten luonnonmukaisia joita oli ensimmäisissä koruissa ei löydy enää mistään.Taustakuva on Kirsi Kunnaksen kirjasta: Tapahtui Tiitiäisen maassa.
Voi mitä riimittelyä, luin pitkään näitä muistorikkaita loruja.
Tekstit
7 kommenttia:
Nämä on ihan Vikkityyliä! :) Ihanaa, näitä kun katsoo pääsee ajatukset lentelemään kesään ja omiin tuttuihin marjanpoimintapaikkoihin... <3
Voi haikeus, tulis jo kesä. Ihania mansikoita, niin eläväisen näköisiä ja tunnelma tuli tänne asti. Kaunista.
Nää on niin sitä Vikkiä :-) Kesä ja kärpäset... Tai oikeammin ne oli paarmoja, jotka iski kimppuun kun polvistuin ahomansikoita keräämään... Mut silti, ihania muistoja ja niin kesäinen koru!
Muistan sinun ihanat marjakorusi ja nämäkin ovat tuttua Vikki-tyyliä eli kauniita ja herkullisia väreiltään. Harmi, jos lehtiä ei enää saa mistään, miksiköhän helmien malleja pitää aina vaihtaa.
Tulikin mieleeni pari vuotta vanha mansikanpoimintareissu. Astelimme jo poispäin, olin juuri laskemassa jalkaani pienen kyyn päälle, onneksi huomasin sen ajoissa. Vaikken käärmeitä pelkää, niin silloin päästin pienen kiljaisun ja tein muutaman hassunkurisen hyppelyn:))
Kiitos kuparikukka, Niina ja Mags!
Kiitos Manteli!
Voinko tilata tälle kesälle taas käärmeenpelon siedätyshoitoa :)
Samaa mieltä edellisten kanssa. Tästä tyylistä tunnistaa tekijänsä.
Kiitos Castalia!
Oikeastaan aika kiva ajatus että on tehnyt jonkin sellaisen jutun tai asian josta jää mieleen :)
Lähetä kommentti