perjantai 18. helmikuuta 2011

Tuulen viemää

Häämatkalle mukaan otettavien korujen valinta on vauhdissaan.
Ensimmäinen matkakohde on Atlanta Yhdysvalloissa, morsian on viettänyt vaihto-oppilasvuotensa kyseisessä kaupungissa ja tiivis yhteys isäntäperheeseen on säilynyt vuosien aikana.
Osa Tuulen viemää-elokuvastahan on filmattu Atlantassa ja juuri siitä syystä matkaan lähti tämä koru.

Koru suorastaan pursuaa romantiikkaa, ruusuja ja rakkautta.

En osannut valita kumman kuvan laittaisin, niinpä laitan molemmat :) Otan aika usein monia kuvia samasta korusta erilaisilla taustoilla ja valitsen sitten parhaan. Valokuvaus kiinnostaisi enemmänkin, ihan kaikenlainen kuvaus, mutta jos jatkan tätä samaa, automaattiasetuksilla, niin tuskinpa paljon kehityn.
Ostin ensimmäisen kameran, ihan ensimmäisellä "palkallani" 11-vuotiaana, sellainen Felica-merkkisen jolla kuvasin tosi paljon. Sitten kuvaaminen jäi moniksi vuosiksi, nyt olisi intoa opetella. Kun tämä kuvaamisen luonne ja kustannuksetkin ovat muuttuneet ihan täysin.

8 kommenttia:

Ninni kirjoitti...

"Tuulten viemää heidän tarinansa kai joskus kirjoitetaan" ;) Ihana, kelpaisi mullekin ;)

Mags kirjoitti...

Upea, lyöt jälleen ällikällä. Ihana kontrasti kiihkeän kuvan ja herkkien ruusujen välillä, samaa korostaa korun värit; romanttinen muttei imelä kokonaisuus = wau :-)

Niina kirjoitti...

Kauniit värit, upeaa vaikka tuo musta on niin vahva väri. Sinä osaat hienosti käyttää noita kukkasia. Voisi luulla että tuollaista väreistä tulisi kohtalokas koru mutta tämä on herkkä.

Amalia kirjoitti...

Oi joi, ihan pus, pus, fiilksen koru.

Akvamarin kirjoitti...

Ihana! Yhtä aikaa voimakas ja herkkä. Onko kuvan päällä lasia?

Vikki kirjoitti...

Kiitos Ninni!
Toivottavasti heissä olisi tarinan aineksia!

Kiitos Mags!
Onneksi ei imelä.

Kiitos Niina!
Musta on kohtalokas väri mutta ehkä tuo ripaus romantiikkaa peh-mentää sen.

Kiitos Amalia!
Lapset laittais varmaan kädet silmille :)

Kiitos Akvamarin!
Kuva on liimattu sellaiselle lasitiilille, onkohan se nyt kuitenkaan ihan virallinen nimi.

Manteli kirjoitti...

Romantiikka on korussasi pääosassa, ihana♥ Tuulen viemää taisi olla ensimmäisiä elokuvateatterikokemuksiani ja teinitytölle se oli huikea kokemus. Olen telkkaristakin katsonut sen pari kertaa ja vielä jatko-osankin. Siinä ei tietenkään ollut enää ollut samoja näyttelijöitä, eikä kirjailijakaan ollut sama, mutta romantiikkaa ei puuttunut.

Vikki kirjoitti...

Kiitos Manteli!
En ole nähnyt ollakaan tätä kyseistä elokuvaa, muistan kyllä että se on tullut telkkaristakin, jostain syystä on vaan jäänyt katsomatta.