Ennen tätä koruharrastusta en ollut koruihminen lainkaan. Korviksia en juurikaan voi pitää. Työssä ei voi pitää sormissa eikä ranteissa mitään, päiväksi otin sitten ne vihkisormukset työpuvun taskuun ja siinä se korujen käyttö oli.
Nyt on joka lähtöön kaulakoruja ja jokunen rannekorukin.
Tämä ihana helmi on Jane Myrskyn tekemä, jonka näin hänen blogissaan: Jane leikkii tulella.
Onneksi oli vielä vapaana. Kiitos vielä Jane :)
Tämä jää nyt ihan omaan käyttöön. En halunnut laittaa tähän mitään muuta kuin tuon samansävyisen organza- ja puuvillanauhan, niitä sitten kieputtelen miten haluan. Korjasin muuten tuon toisen puolen solmun mutta en viitsinyt ottaa enää uutta kuvaa.
lauantai 11. joulukuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
Hauskinta tässä harrastuksessa onkin, että oma mieli on avartunut minimaalisten korujen käytöstä erittäin monipuoliseksi!
Ja ihanuuksia itselle täytyy aina tehdä :-D
Taas on niiin kauniit väriyhdistelmät korussa ja taustassa myös.
Ei näin ihanasta helmestä raskisi luopuakaan.
Nauhojen kanssa helmi tulee hyvin esille.
Kiitos Mags!
Kuinkahan monta korua täytyy omistaa että voi käyttää itsestään määritelmää, koruihminen.
Kiitos sole!
Hain tähän yleisilmeeseen vähän romantiikkaa!
Kiitos Manteli!
Tämä helmi on todella niin ihana että valitsin puitteet joissa se todella pääsee edukseen.
Kyllä on herkkä ja niin koskettavan kaunis tuo lasihelmisydän :D
Ihanan pehmeän tekevät nauhat tästä korusta <3
Kiitos Niina!
Yksi haaveistani olisi päästä kokeilemaan lasihelmien tekoa. Maaliskuiselle lasinsulatuskurssille mahduin mukaan.
Kiitos Peikkonen!
Oli niin sopivasti sointuvat värit vaikkei noita nauhoja ylenmäärin olekkaan.
Just paras näin, kaunis sydän pääsee oikeuksiinsa, hempeä herkkis. Ja todella kauniisti kuvattu.
Kiitos Amalia!
Just niin, herkkis :)
Herkkä ja vangitseva kaunokainen! Ihan nappiin tuo nauha, sopii riipukseen mielettömän hyvin!
Kiitos Akvamarin!
Pitänee seurailla tuon Janen tekosia :)
Lähetä kommentti