maanantai 26. syyskuuta 2011

Surukoru

Tämä koru ei liity millään tavalla tähän päivään vaikka uusi onkin. Olen tosin kokenut niin pohjattoman surun sellaisen mitä en tiennyt olevankaan, kaiken ilon ja voimat vievän surun.

Näytin tyttärelle eilen muutaman uuden korun mitä olin tehnyt, enkä mitenkään alleviivannut mitään korua, hän sanoi että tämä on surukoru.
Silloin tiesin onnistuneeni, yritin saada kuvauksella vielä koruun liittyvää tunnelmaa.


Tämä raita-akaatti on yksi suosikkikivistäni, kauniita rauhallisia harmaan sävyjä. 

11 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Herkkä.

Helinä kirjoitti...

Kaunis koru, suloinen tuo keijkainen!

PaulaL kirjoitti...

On kyllä surua kuvaava tunnelma korussa, kaunis koru.

Manteli kirjoitti...

Kaunista ja herkkää, tunnen surun ailahduksen tässä korussa.

Akvis kirjoitti...

Surukoru on hieno ja herkkä. Ymmärsinkö oikein, että sen teema ei liity juuri tähän hetkeen?

Noin pohjattomalta tuntunut suru ei varmaan koskaan häviä. Se vain muuttaa muotoaan ja tulee helpommin hengitettäväksi.

Voimia ja halaus!

Mags kirjoitti...

Kyllä.

Jaana kirjoitti...

Tosi kaunis!

Sorsaska kirjoitti...

Kaunis <3

Vikki kirjoitti...

Kiitos teille kaikille!
Ei ollut tarkoitus masentaa :)

Akvamarin,tämä suru minkä mainitsin jäi tuonne muutamien vuosien taakse ja aika tässä välissä on muuttanut surun hyviksi muistoiksi! Kiitos!

Kaisa Reetta kirjoitti...

Todellakin, tässä kauniissa korussa aistii surua, mutta myös toivoa paremmasta..

Vikki kirjoitti...

Kiitos Kati!
Painuin tätä tehdessäni aika syvälle sinne muisteloihin!