Uutta vuotta odotellessa

Koirakavereilta kannattaisi opetella rentoutumisen taitoa. Pieniä nokosia silloin tällöin ja taas jaksaa.
Yritän opetella tätä, olen luonteeltani sellainen että aina pitää jotain puuhata, en vaan osaa oikein olla aloillaan.
Tämän vuoden puolella en laita enää uusia koruja tänne blogiin.

Keksin tammikuulle teeman: Kirpparituunaukset. Noita kirpputoriostoksia on kertynyt niin paljon joten teen niistä jokaiselle tammikuun päivälle yhden korun, näin sitä pysyy virkeänä :D
Ottakaapa oppia tästä rentoutumisen jalosta taidosta!

Välillä kännetään kylkeä ja uneksitaan kuono väristen.

Unimaailmassa juostaan kovaa vauhtia.

Pieni koira pitää maailmaa turvallisena paikkana , mikäs tässä on ollessa.

Toivotan näitten kuvien myötä Onnellista Uutta Vuotta kaikille blogiystävilleni!

Kiitos käynneistänne täällä, niin monet kommentit ovat ilahduttaneet, kannustaneet ja välillä jopa liikuttaneet kyyneliin saakka.

Tammikuussa sitten kirpputoriteemalla jatketaan :)

Kinkunsulattelukoruja

Moneen, moneen päivään en ole tehnyt yhtään korua. Laittanut vain ruokaa ja leiponut ja siivonnut kun olen töistä päässyt.
Nyt en voinut enää vastustaa kiusausta vaikka toinen vaihtoehto olisi ollut ihan mielenkiintoinen kirja.
Visakoivuriipukset olivatkin olleet unholassa pitkän aikaa, kaunista puuta.
Kokeilin kuparia seuraksi. Vihertävänsävyinen kivi on ryoliittia ja toisen muistelen olevan fossiilijaspista, voiko joku ystävällinen helmikamu oikaista jos olen väärässä.


Kuparilla jatketaan. Edelleen ryoliittia ja toisena suklaa-aventuriini.
Molemmat korut ovat pitkiä joten lukkoja ei tarvittu ollenkaan.
Nyt taidan mennä sen kirjan kimppuun kun koruntekovimma on tyydytetty :)

Joulukuu - kuukaudenkoru

Ajatelkaa miten lähellä joulu jo on mutta ei hätää, tehdään mitä ehditään :)
Lapsuudenkodin joulusiivoukset ja leipomiset olivat kyllä vailla vertaa. Kaikki siivottiin katosta lattiaan, matot ja verhot vaihdettiin ja voi sitä leipomusten määrää. Jos ajatellaan vaikkapa pikkkuleipiä pelkästään, oli kaneliässiä, lusikkaleipiä, pipareita tietysti, sellaisia viistoon leikattuja pikkuleipiä joitten päällä oli pähkinää ja vielä hiekkahentusia, mistähän syystä näin monenlaisia pikkuleipiä. Mutta, eipä se äiti mitenkään huonolla tuulella puuhaillut siinä laatikkoja ja muita jouluherkkuja paistellessaan.

Mielestäni jouluun kuuluvat punaiset puuhelmet, niissä on sellaista aitoa lämmintä tunnelmaa.
Huomaatteko muuten tuon possun joka yrittää piiloutua parhaansa mukaan puuhelmien sekaan.
Tästä tuli mieleeni muutaman vuoden takainen hampurilaisketjun mainos jossa possu kehoitti syömään toisen kotieläinrodun edustajaa. Yksi parhaimpia mainoksia kautta aikojen, siitähän tuli lähes syyllinen olo :)

Hyvää Joulun odotusta!

Itselle

Ennen tätä koruharrastusta en ollut koruihminen lainkaan. Korviksia en juurikaan voi pitää. Työssä ei voi pitää sormissa eikä ranteissa mitään, päiväksi otin sitten ne vihkisormukset työpuvun taskuun ja siinä se korujen käyttö oli.
Nyt on joka lähtöön kaulakoruja ja jokunen rannekorukin.

Tämä ihana helmi on Jane Myrskyn tekemä, jonka näin hänen blogissaan: Jane leikkii tulella.
Onneksi oli vielä vapaana. Kiitos vielä Jane :)
Tämä jää nyt ihan omaan käyttöön. En halunnut laittaa tähän mitään muuta kuin tuon samansävyisen organza- ja puuvillanauhan, niitä sitten kieputtelen miten haluan. Korjasin muuten tuon toisen puolen solmun mutta en viitsinyt ottaa enää uutta kuvaa.

Alussa oli kolme laavakivilaattaa...

Otsikko voi vaikuttaa vähän suuruudenhullulta luomiskertomuksen alulta mutta totuus on näinkin karu.
Olipa kerran kolme kookasta laavakivilaattaa, jotka olivat vain laatikon täytteenä, niin suuria kooltaankin etteivät istuneet juuri mihinkään muottiin. Eräänä päivänä päätin kesyttää ne ja yrittää tehdä niistä mahdollisimman erilaisia. Lehdet ovat lasilehtiä, tynnyrinmuotoisen kiven ostin mustan kiven nimellä ja uskallanko sanoa että punainen on akaattia.
Riipuksen kiinnitysratkaisu joka on ihan hatusta näyttää toimivan ihan hyvin.

Tässä versiossa kaikki on kookasta, nuo upeat isot kivet löysin toissa kesänä Tartosta, sellaisilta suurilta käsityöläismarkkinoilta.

Tämä on pitkä koru, metalli on hopeoitua kuparia. Tein tarkoituksella kieputukset hieman huolettomasti ja vähän taitamattomuuttanikin koska 1 mm hopeoitu kupari on vähän vaikeata saada kauniisti ( puhun vain omasta puolestani ).

Riipuksessa on tietääkseni papan serkku joka on muuttanut 1900-luvun alkupuolella Amerikkaan. Mietin korua tehdessäni että voisi olla ihan mahdollista että joku kaukainen sukulainen tuolla Atlantin toisella puolella eksyisi tänne blogiin ja tunnistaa kuvasta suvun esiäidin. Tulostin kuvan valokuvasta ihan tavallisella tulostimella, kuva oli sävyltään ruskeahko mutta lakan levittämisen jälkeen ilmestyi vihreä sävy jonka takia laitoin nuo viherävät ruusut.

Alussa oli kolme laavakivilaattaa...

Loputkin lusikkariipukset

Tein tässä iltapäivän aikana nämä loputkin kolme lusikkakorua valmiiksi, koska ne kiusasivat tuossa koko ajan : ) Jossain vaiheessa, vähän myöhemmin, teen kyllä lisääkin uusia malleja oli tämä sen verran mukavaa aivovoimistelua.

Myyty

Puhdistin vähän sitä patinaa jonka olin jättänyt, pääsevät nuo swarovskit erottumaan lusikasta vähän paremmin. Lisäksi katedraalihelmiä ja korumetalleja. Tämä lusikka on varmastikin alpakkaa joten laitoin tosiaan mukaan ihan korumetalleja.

Myyty

Tässä sudenkorentokorussa on kyaniittia ja korumetalleja. Ajattelin itsenäisyyspäiväkoruksi mutta sopii kesällä myös farkkukoruksi, joten hyvin monikäyttöinen : )

Myyty
Tätä korua pidän yhtenä kauneimmista joita olen tehnyt, kuva ei kerro noitten helmien hohdetta ja sitä miten hyvin tuo riipus sulautuu helmien sävyyn.
Metallit ovat hopeaa. Välissä on Oili-ketjun voiko sen sanoa ruusukkeita, jotka antavat korulle keveämmän ilmeen. Kokeilin ensin ihan pelkkiä helmiä.

Nyt on pakko alkaa ahertaa joulukortteja, keksin jo onneksi mallinkin.
Mukavaa viikonvaihdetta kaikille helmiystäville!

Minea

Ruusuja, ruusuja, runsain mitoin ruusuja.
Vähän kerrassaan lusikkariipukset pääsevät koruiksi. Kullan sävyyn olikin vaikea keksiä sopivan sävyisiä kumppaneita. Olemassa olevista makeanvedenhelmistäkään en löytänyt, kun olisin halunnut tehdä oikein naisellisen korun.
Päädyin vuorikristalliruusuihin, kiinalaisen kristalliin ja hopeaan.

Kirpparilöydöt XIV

Käväisin tänään FIDA:n kirppiksellä tuolla naapurikaupungissa.
Löysin ensin kahdella puolella eurolla tuon valkoisen maljakon. Ajattelin että se olisi nätti kieloille kun on tuollainen kapeahko ja ja reunoistaan laskeutuva.
Seuraavaksi osui silmiin pieni taulu ripustuksella, se ei pääse seinälle vaan löysin sille paikan pitsien viereen pöydälle, ihana kuviointi. Nämä ostokset olivat kolme ja puoli euroa.
Tässäkö tämä nyt oli, ajattelin ja siirryin maksamaan. Tiskillä tai oikeastaan sen tiskin lasin alla oli iloinen yllätys, siellähän olikin vaikka mitä. Sain kolme matalaa puista laatikkoa siihen eteeni tutkittavaksi. Kirppiskiertäjän toiveuni :)
Tuo suurin kiviriipus oli euro ja viisikymmentä, kaikki muut maksoivat euron siis korvispari myös.

Nämä kaikki siis tuunailuun. Isot korvikset ovat jotain virkattua ja tärkättyä, ajattelin siirtää niihin jonkin kuvan.

Messinkiosat korviksista joihinkin vintage-henkisiin koruihin. Kyllä nuo puisetkin kolmiot ja puuhelmet paikkansa löytävät. Ovatkohan nuo helmet simpukkaa, eivät ne ainakaan muovia ole. Siinä on neljät erilliset ihan samanlaiset lyhyet helminauhat.

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, sievästi maalattu pieni sydän.

Tämän kasan jokainen tuote tai tuotepari lähti eurolla.