Tämä on nuoren sievän metsänkeijun vihkikoru, käytössä jo kolmannessa sukupolvessa joten voidaan puhua perintökorusta.
Myyty Kuvitelkaa pieni siro keiju ohuessa, kevyesti liehuvassa lavendelinsävyisessä vihkipuvussaan. Puku ulottuu juuri pohkeen alapuolelle. Sievissä keijunjaloissaan hänellä on samansävyiset aivan ohuen ohuesta nahasta tehdyt ballerinat joihin kuuluvat nilkan ympärille sidottavat harsomaiset organzanauhat.Korvakoruja en tehnyt lainkaan, koska keijumorsian on kuuluisa erityisen kauniista suipoista korvistaan joiden kauneutta eivät kauneimmatkaan korvakorut pystyisi voittamaan.
Kädessään hän pitää kissankäpälistä ja valkoisista harsokukista solmittua kimppua.
Onpa siitä aikaa kun keksin tälläisia kotikutoisia tarinoita. Mutta joka ilta, silloin kun tytär oli pieni, ehkä noin kolmen vuoden aikana kerroin tyttärelle sepittämiäni pieniä satuja, sen kirjasta luetun sadun tai tarinan lisäksi. Välillä siinä olikin keksimistä kun yritin ujuttaa mukaan aina jonkinlaisen opetuksen tai jonkin idean poikasen :)
Tekstit
7 kommenttia:
Kyllä voin kuvitella tämän herkän korun metsänkeijun hääkoruksi. Ihania keijulle sopivia värejä, metsäpuron jokihelmisimpukat ovat antaneet kauneimmat ja suurimmat helmensä häälahjaksi tuohon koruun.
Kaunis.
Manteli, taidat hallita satumaailman kun tiesit mistä nämä helmet ovat tulleet koruun :)
Kaunis koru, valloittava värimaailma sekä ihanan herkkä satu! ♥
Kiitos Nafisan!
Voih! Siskontyttö, keijukaisiässä, oli juuri viikonloppua luonani ja hiukan toki satuilimmekin, korustelun lisäksi.
Omien poikieni kanssa meillä oli myös nuo iltasdut ohjelmassa, kukin vuorollaan kertoilimme hurjia ja vähemmän hurjia seikkailuja satujen tantereilta.
Koru on juurikin sellainen keijukaisten tanssiaiskoristus :-D
Kyllä hivelee silmää! :)
Kiitos Mags!
Kiitos Riina ja tervetuloa lukijaksi :)
Lähetä kommentti